perjantai 22. huhtikuuta 2016

Mehiläiskatastrofi

Olin jo tovin odotellut mehiläisiä mökeistään kevään puhdistuslennolle (kevään kakkareissu kun kelit lämpenevät), mutta pesien kulmilla ei näkynyt mitään liikennettä. Kävin sitten kuuntelemassa pesiä. Aivan liian hiljaista kaikkialla. Pahat aavistukset alkoivat hiipiä mieleen. Vielä tovin odoteltuani, päätin eräänä aurinkoisen lämpimänä viikonloppuna lähteä penkomaan pesille. Päivä oli niin lämmin, että silloin viimeistään olisi odottanut edes satunnaisten harhailijoiden lentelevän pesien kulmilla.




Availin pesiä ja poistin niistä talvieristeitä. Ei mitään ääntä eikä liikettä missään. Ruokaa oli jäljellä vaikka kuinka paljon.




Pesä toisensa jälkeen oli eloton. Ei yhtä ainutta henkiinjäänyttä. Mehiläisiä oli myös jostain kumman syystä aivan käsittämättömän vähän.




Avattuani ja purettuani kaikki pesät jouduin todistamaan täydellistä tuhoa. Yhtäkään yksilöä ei löytynyt hengissä. Pesät olivat päällisin puolin kunnossa. Ruokaa siis oli, eli nälkään eivät olleet kuolleet. Pakkaseen ei mehiläinen kuole, ellei yhdyskunta ole kutistunut liian pieneksi. Mitään taudin merkkejä en löytänyt sen paremmin mehiläisenraadoista kuin kennostoistakaan. Pesät myös tuoksuivat aivan terveiltä.

Olen vuosien mittaan opetellut, miltä eri asiat tuoksuvat ja oppinut luottamaan nenääni. Esim. koiran korvat tuoksuvat terveinä tietynlaiselta ja tulehtuneina aivan erilaisilta. Suosittelisin kaikille hajuaistin käytön lisäämistä. Eihän ihmisen nenä ole mitään verrattuna monenkin eläimen nenään, mutta ei se ihan viratonkaan uloke ole.




No niin. Oli aika vetää henkeä ja miettiä mikä meni pieleen, Harmitti aivan käsittämättömästi. Laitoin joukkotuhosta tilapäivityksen sosiaaliseen mediaankin, jossa alkoi tietenkin arvailu tuhon syystä. Siinä pohdittiin niin kemikaalien vaikutusta hyönteisiin kuin mehiläisten erilaisia sairauksiakin.

Lopulta muutaman päivän tuumailun jälkeen arvelen keksineeni syyn. Eikä syyllistä tarvitse kaukaa hakea. Kuten todettua, mehiläisiähän oli pesissä aivan liian vähän. Talvisinkin nuppiluvun kuuluisi olla sellaiset 20 000 tyyppiä per pesä ja näissä pesissä mehiläisiä oli ehkä muutamia satoja. Talvehtivia mehiläisiä ovat emo ja kesällä viimeisinä syntyneet työläiset. Raatoja penkoessani en ollut onnistunut löytämään yhtä ainutta emoa. Mitä siis oli tapahtunut?




Olin tilannut viime kesänä neljään pesään viidestä uudet kuningattaret (uudet emot). En ollut perehtynyt emon vaihtoon kunnolla, vaan luottanut liikaa näppituntumaan ja tuuriin. Nyt voin sanoa, että ajatus oli huonoin ikinä. Mikäli analyysini yhtään oikeaan osuu, hommassa on käynyt niin, että pesät eivät ole ottaneet uusia kuningattaria vastaan. Häälennolle (parittelulento) ei olo joko lähdetty ollenkaan, tai se on epäonnistunut. Kuningatar ei siis ole joko palannut pesään ollenkaan häälennon jälkeen, tai se on palannut hedelmöittymättömänä. Vaihtoehtoisesti vanha kuningatar on vetänyt uutta pataan ja kuollut sitten itse pois, vaikka teoriassa uuden pitäisi selvitä vanhasta. Nyt toki tiedän senkin, että minun tosiaan olisi pitänyt etsiä ne vanhat emot ja nitistää ne itse, jolloin uusilla emoilla olisi ollut kaikki valmiina. Pesissä ei siis oltu lisäännytty sitten vanhan emon. Loppukesällä ei ollut syntynyt enää uusia mehiläisiä ja vanhat olivat kuolleet pois.

No, hyvähän se on olla jälkiviisas. Joka tapauksessa taloudelliset tappiot ovat 1500€ (300€ per yhdyskunta) ja harmituksen määrä melkolailla rajaton. Lisäksi jäävät saamatta hunajan myyntitulot, joilla olen pyrkinyt rahoittamaan mehiläisten pitoa. Vaan itseäänhän tässä sopii syyttää. Ei muuta kuin oppikirja kauniiseen käteen ja tankkaamaan mehiläistarhausta, joka on ehkä vain hieman vaikeampaa kuin ydinfysiikka tai tähtitiede. Vaan lannistumaanhan ei ryhdytä. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!



Kotivara - Ruoka

Palaamme jälleen Huoltovarmuuskeskuksen ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön laatiman esitteen pariin. Esite kysyy hyvin aiheellisesti: Onko kotonasi riittävästi ruokaa, jos et pääse kauppaan?

Arvelin ensin koota ruokavaraston laatikkoon viileään vinttiin, mutta esite ohjeistaa: "Kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään koko ajan. Kokoa mieleisesi kotivara sellaisista elintarvikkeista, joita käytät muutenkin." Totta. Mikäli ruokaa jemmaa vintille, käy helposti niin, että se vanhenee sinne. Kanat eivät varmaan pistäisi moista pahakseen, mutta jos aikoo pitää ruuan itselleen syömäkelpoisena, sitä on syytä "kierrättää". Aion siis ylläpitää nykyistä varastoa täydentämällä sitä sitä mukaa kun tuotteita tulee käytettyä.

Esite kysyy: "Mieti myös, kuinka voit valmistaa ruokaa sähkökatkon aikana."  Tästäpä ei ongelmaa muodostu. Valmistamme ruuan ihan tavallisena arkenakin puuhellalla, leivinuunissa, savustuspöntössä ja grillissä. Sähköliesikin talosta toistaiseksi löytyy, mutta sekin korvataan lähitulevaisuudessa kaasuliedellä.

Martat -lehti listaa numerossaan 6/2015 varalla kotona pidettäviä elintarvikkeita:

Liha-, kala- vihannes- ja hedelmäsäilykkeitä





Hankin säilykepunajuuria ja -kurkkua, tonnikalaa (voiko sitä enää ollenkaan ostaa hyvällä omallatunnolla?), herneitä, maissia, hernekeittoa, poronlihaa (äiti toi Lapista) sekä ruuanlaittoa varten tomaattimurskaa. Ostin myös säilykepersikoita, -ananasta ja -päärynöitä sekä hedelmäcoctailia.




Tulevaisuudessa pyrin siirtymään säilöttyjen tuotteidenkin osalta omavaraisuuteen. Toistaiseksi meillä ei vaan valitettavasti ole kelvollista kellaria, johon vihanneksia, kasviksia, juureksia, marjoja (hilloja) ja mehuja jemmaisi. Pakastimista tietenkin löytyy monenmoista.

Lastenruokaa

Tätä kohtaa en tajunnut. Miksi hankkia erikseen lastenruokia? Kertokaahan minullekin jos tiedätte syyn. Toki ymmärrän, jos kyseessä on esim. erikoisruokavalion juniori, mutta eipäkö peruspentu kulje ihan samoilla sapuskoilla kuin aikuisetkin jos nyt oletetaan että tuttipullovaiheesta olisi jo päästy yli?

Lastenruuat jäivät siis toistaiseksi hankkimatta. Saavat pärjätä samoilla kuin aikuisetkin mikäli sattuvat sijaitsemaan tällä tontilla siinä kohtaa kun tilannetta pukkaa päälle.

Näkkileipää, keksejä, riisikakkuja

















Hankin muroja, sipulikeittoaineksia, hapankorppuja, kaurahiutaleita, näkkäriä ja popcornia. Niin suurta kriisiä en onneksi ole kohdannut, että olisi tullut mieleen syödä riisikakkuja. Toki ymmärrän että lehden listaus on ehdotusluontoinen.



Herkkujen puolella satsasin kekseihin, vaniljakastikejauheeseen, taateleihin ja pikakahviin. Keksien säilyvyys näyttäisi olevan todella huono, Paketit hupenevat kaapista ja ihan vain varautumisen nimissä niitä pitää tietenkin ostaa lisää.

Nämä tuottteet hankittuani huomasin, että tämä varasto käy hyvin myös yllätysvieraisiin varautumiseen. Vaniljakastikkeelle löytyi käyttöä kun ovelle ilmestyi yllärikahvittelijoita. Pikakahvin jemmasin suoraan asekaappiin lukkojen taakse. Se oli sen hintaista tavaraa, että pussin avaamiseen vaaditaan jo jokin suuremman luokan kriisi.

Iskukuumennettua maitoa (UHT)

Suosituksista piittaamatta jätin tämän ostamatta. Lähinaapurissamme sijaitsee kaksi maitotilaa ja lasken kylmän rauhallisesti sen varaan, että mikäli kriisiä pukkaa, tarvitaan ko. tiloilla ylimääräisiä käsipareja. Työtä voinee sitten vaihtaa maitoon.

Pikariisiä, linssejä, pastaa, nuudeleita, pussikeittoja, valmiskastikkeita, kastikejauheita, muusijauhetta ja soijarouhetta




Tyydyin makaroniin, nuudeleihin, spagettiin, herneisiin ja muusijauheeseen. En ole toistaiseksi oppinut syömään linssejä enkä soijarouheesta tehtyä yhtäänmitään. Pussikeitot, valmiskastikkeet ja kastikejauheet (sitä vaniljakastikejauhetta lukuunottamatta) maistuvat pääosin niin järkyttäviltä, että olen valmis näkemään rajusti vaivaa ja keksimään lukuisasti korvaavaa syötävää välttyäkseni niiltä. Katson että ruokavarastoni pakastimessa sekä miehen kokkaustaidot pelastavat meidät pussikeitoilta.
Muusijauheestakin luovun heti kun taloon saadaan kellari, jossa saa perunat säilymään.

Pähkinöitä, siemeniä ja kuivattuja hedelmiä

Tuijottelin kaupassa aikani ko. tuotteiden hyllyjä, mutta en totta vieköön raaskinut ostaa mitään. Ihan käsittämättömän kallista kaikki! Nämä eivät kuitenkaan ole mitään eloonjäämisen kannalta ratkaisevia sapuskoja, joten jäin toistaiseksi odottelemaan varakkaampia aikoja.

Pullotettua vettä ja juotavaksi valmista mehua

En ostanut vettä. Peseytymistä varten meillä on saunalla pata ja saavi, jotka ovat aina täynnä. Juomavettä saa tarvittaessa tontin rajalta lammesta, lähellä sijaitsevasta järvestä tai niiden välissä olevasta lähteestä, joka pysyy sulana hurjimmilla pakkasillakin. Juomaveden saantiin liittyen harkitsen hankkivani lähinnä jonkun suodatinlaitteen, en vettä sinänsä. Mehuja löytyy tiivisteenä pakkasesta ja kuten todettua, lantrinkivettä on saatavilla. Mehujenkin osalta toivon joskus vielä saavani sen kellarin.

Herkkuja

Koska herkut säilyvät kaapissa vielä huonommin kuin keksit, en hankkinut niitä erikseen tätä tarkoitusta varten. Sitäpaitsi hunaja käy hätätilaherkusta.

Erityisruokavalioon sopivaa ruokaa

Meillä ei onneksi tällaiselle ole tarvetta. Kehottaisin kyllä huomioimaan erityisruokavalion poikkeusolosuhteisiin varautumisessa. Jos erityisruokavaliota tarvitseva joutuu syömään itselleen sopimatonta sapuskaa, hänestä tulee helposti niin huonokuntoinen ettei hänestä enää ole apua arjen pyörittämisessä ja poikkeustilanteen aiheuttamien lisähommien hoitamisessa. Ko. tilanteissa ei varmasti kaivata yhtään ylimääräistä passattavaa, joten tämä kohta on syytä ottaa vakavasti. Elämä on poikkeusolosuhteissa haastavaa, työlästä ja vaivalloista varsinkin jos tilanne on päällä pidempään, joten jokainen käsipari on syytä pitää toimivana.

Ruokaa lemmikkieläimille

Tässäpä tärkeä huomio. Monikaan nykyajan lemmikeistä ei enää "osaa" syödä kotiruokaa, eikä se välttämättä ole niille hyväksikään. Lisäksi jopa kotieläimillä on nykyään allergioita yms. rajoitteita ruuan suhteen. Meillä kaikkien eläimien ruuat ostetaan aina säkeittäin, joten minkään ei pitäisi loppua ihan justiinsa kesken. Koirille ja kissoille löytyy lisäksi pakkasesta teurasjätteistä tehtyä jauhelihaa.

Kesäaikaan pihalla elelevillä eläimillä ei ole hätäpäivää, vaikkei mikään yhteiskunnan keksimä palvelu pelaisi aikoihin. Ruohoa ja muuta kasvustoa sekä vettä on tarjolla yllin kyllin. Talvella varastossa on syytä pitää täydet säkit kaikkea tarpeellista.