Vakuumikone

Hitonmoisella vaivannäöllä kasvatettua tai pyydettyä lihaa harvempi haluaa päästää menemään huonoksi. Koskapa lihojen osalta sato korjataan pääosin syksyllä, tulee lihojen säilyä mahdollisimman laadukkaina maksimissaan jopa vuoden verran. Peruspakastuspusseihin lihoja pakastaneet tietävät, että liha alkaa yllättävänkin pian maistua "pakastimelta". Niinpä päätimme hankkia vakuumikoneen.

Vakuumikoneen hankinnassa kannattaa huomioida se, että näidenkin laitteiden kohdalla hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä.

Halvat laitteet ylikuumenevat helposti, jolloin niitä joutuu kesken lihojentyöstön jäähdyttelemään. Lisäksi ne saumaavat pussin usein epätäydellisesti, jolloin se onkin sitten ihan sama vaikka olisit pakannut lihat ihan tavan pakastepusseihin. Ja annapa olla kun räpsyyn laitteeseen lopulta menee hermo ja ostat kuitenkin sen kalliimman laitteen on jo sekä rahaa, hermoja, että lihoja mennyt hukkaan. Kannattaa siis samoin tein ostaa sellainen vähän parempi laite. Tietenkään ns. perustalouteen ei kannata ostaa tuhansien eurojen ammattilaisvehjettä, mutta ehdottomasti kannattaa sijoittaa laitteeseen ainakin 400-500€ jos aikoo hyvän hankkia. Erämessuilla on usein laitteiden myyjiä ja laitteen toimintaa pääsee näkemään ja kokeilemaankin ihan livenä. Messuilla on usein myös messutarjouksia.

Olimme katselleet vakuumikoneita jo jokusen vuoden, kuunnelleet niistä muiden kokemuksia ja hiukan vertailleetkin eri valmistajien laitteita. Niinpä meillä oli jo valmiiksi katsottuna Riihimäen Erämessuilta hyväksi katsomamme laite-edustajan sijainti ja valikoima. Kyselimme laitteen ominaisuuksista, katselimme esittelyä ja totesimme että tähän kannattaa sijoittaa, eikä tämä sijoitus ole kyllä hetkeäkään kaduttanut.

Erinäisten kokeilujen, yritysten ja erehdysten jälkeen jakaisin seuraavat vakumointia koskevat huomiot, jotka koskevat kaikkea vakumointia laitteen merkistä riippumatta.

Mausta esim. fileet jo ennen vakumointia ja pakastusta. Näin mausteet imeytyvät lihaan huolella ja liha on pannu/uunivalmista heti sulamisen jälkeen. Kuvan ulkofileisiin hieroin lampaanlihalle tarkoitettua mausteseosta ja merisuolaa. Maustetut lihat jätän tavallisesti maustamisen ja vakumoinnin jälkeen vielä noin vuorokaudeksi jääkaappiin, jolloin mausteet ehtivät imeytyä lihaan ennen pakastamista.

Taita pussin suuaukko ulospäin ennenkuin alat asetella lihoja pussiin. Vakuumikone saumaa pussin todella hyvin vain, jos saumattavassa kohdassa ei ole rasvaa yms. epäpuhtauksia. Taittamalla pussin suun pidät siis saumattavan kohdan puhtaana. Taita pussin suu ylös mahdollisimman puhtain sormin.

Älä täytä pussia liian täyteen. Kone tarvitsee kuvan mukaisen pätkän tyhjää pussia jotta se saa imaistua kaiken ilman ulos ja jotta saumasta tulee täydellinen.

Tältä näyttää maltillisesti täytetty pussi, jossa on täydellisesti onnistunut saumaus.

Jauheliha, suikaleliha, palapaisti yms. kannattaa pakata annospusseihin. Itse pakkaan työstetyt lihat puolen kilon pusseihin, jolloin saa otettua sulamaan vain yhtä kokkauskertaa varten tarvittavat ainekset. Pussit kannattaa jo ennen vakumointia taputella "levyiksi", jolloin ne vievät pakkasessa mahdollisimman vähän tilaa.

Oman kokemukseni mukaan lihat kannattaa myös prosessoida mahdollisimman pitkälle ennen vakumointia ja pakastusta. Pakastimesta näet näyttää häviävän ensimmäisenä kaikki sellainen, josta on nopeaa ja helppoa valmistaa ruokaa arki-iltoina. Toki kannattaa jättää juhlatilaisuuksia varten jokunen lampaanviulu ja paistinmötikkä, mutta omaa arkea helpottaakseen on syytä irrotella useimmat lihat luista ja pieniä ne jo valmiiksi.

Kuten jauhelihakuvan oikeanpuoleisesta pussista näkyy, alkaa neste pikkuhiljaa hiipiä saumaa kohti. Henk.koht. en yrittäisi pakata vakuumipusseihin mitään kovin kosteaa. Mikäli neste ehtii saavuttaa sauman ennen kuin kone on ehtinyt polttaa sitä kokonaan kiinni, saumaus epäonnistuu. Sen lisäksi että homma menee uusiksi, kerääntyy nestettä itse laitteeseen pois vedettävän ilman mukana. Laitteissa on kyllä nesteitä varten pikku säiliö, mutta minä en ainakaan halua rähmästää kallista konetta. Pakkaan siis kosteat tuotteet, kuten marjat rasioihin ja kuivemmat, kuten lihat pusseihin.

Olen kuullut kosteina vakumoitavien aineksien kohdalla sellaisesta konstista, että pussiin laitetaan pussin levyiseksi taiteltu talouspaperinpala tulevan saumakohdan alapuolelle, jolloin vakumoitaessa pussia neste imeytyy talouspaperiin. En luottaisi, mutta kukin toimikoon parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ainakin tähän meillä olevaan laitteeseen on myös saatavilla purkkeja, jotka pystyy tällä samaisella aparaatilla vakumoimaan. Niitä meillä ei ole ainakaan toistaiseksi käytetty, joten niiden kuvioista en osaa kertoa.

Sisäelimiä en suosittelisi pakastamaan ainakaan sellaisenaan. Niiden maku kärsii pakkasessa sen verran rajusti että ne päätyvät lopulta koirille. No, eihän se vallan hukkaan heitettyä ole toki sekään.

Lopuksi voikin palkita itsensä hyvin hoidetusta työstä tartar-pihvillä.

Ja epäselvyyksien välttämiseksi: Tätä juttua ei ole kukaan tai mikään taho sponsoroinut sittennii millään tavalla =)

Tasting ryytimaa

Kun alkukesästä tuli akuutti tarve kylvää ja istuttaa, eikä kasvimaasta ole vielä tiedossa kuin sen tuleva paikka, oli ryhdyttävä toimenpiteisiin. Kävin Biltemasta nipun kasvilaatikoita, joita olen tottunut lavakauluksiksi kutsumaan. Eihän nuihin kehikoihin juuri mitään mahtuisi, eli sato tulisi olemaan hyvin viitteellinen jos sellaista ylipäätään saataisiin. Päätinkin kylvää nimenomaan vähän sitä ja hiukan tuota, jolloin voisin itse kasvimaan valmistuessa olla kartalla siitä, mitä oikeasti haluan siihen kylvää ja istuttaa. Alkoi siis muodostua tasting ryytimaa.

Koskapa ryytimaa tulisi olemaan pieni, ostin myös multaa vain vähän.

Lavakaulusten pohjalle asettelin sanomalehtiä pitämään kurissa edes osan paskaruohoista.

Sanomalehtien päälle kerros kanalanpohjaa.

Ja päällimmäiseksi multaa. Näin jälkikäteen ajateltuna kanalanpohja ja multa olisi varmasti ollut hyväksi sekoittaa keskenään.

Ja sitten ei muuta kuin kylvämään.

Ja rivienhän on oltava suoria! Otin itselleni valokuvat siemenpusseista paikoilla joihin ne kylvin, jotta osaisin tehdä harvennukset myöhemmin oikein.

Sitten ei muuta kuin kastellaan ja odotellaan. Kumosin lavakauluksien päälle vielä tontille kulkeutuneita työmaa-aitaelementtejä. Lampaat karkaavat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Unohdin näemmä kuvata taimet, mutta sadosta kuvaa tässä.

Entäpä tämän kesän opit:

Porkkanat ovat kiitollisia kasvatettavia. Niistä tuli pienehköjä, mutta makeita, eikä niitä ehtinyt jyrsimään kukaan ennen sadonkorjuuta. Ehdottomasti jatkoon.

Nauriit olivat toinen kiitollinen kasvi. Useampaa sorttia naurista kasvoi lähes ongelmitta. Joku mullan alla elävä öttiäinen tosin ehti maistella niitä ennen minua. Kuorin ja pilkoin saaliin pakkaseen odottamaan joulua. Ehdottomasti jatkoon.

Pinaatti ja herneet. Ei jatkoon. Herneillä on korkeintaan viihdearvoa penakoiden parissa. Se, että niistä saisi talteen esim. hernekeittoainekset ei taida tässä vaiheessa olla vaivan väärti kun herneitä vielä toistaiseksi kaupasta saa ja jopa erittäin edullisesti. Pinaattia voisi jatkossa harkita siinä tapauksessa, että tulisi tutustuttua saako sitä kuivattua tai pakastettua. Tuoreena sitä ei tule juurikaan näemmä syötyä.

Palsternakka ja keltasipuli (siemenestä) eivät suostuneet lähtemään tulille laisinkaan. Kasvatin aikanaan komeita palsternakkoja kasvihuoneessa, joten mahtoikohan tämä kylmä ja märkä kesä olla liikaa sille kasville. Keltasipulin osalta en tiedä sanoa mikä siinä meni pieleen. Kumpaakin olisi varmasti tullut syötyä, joten eiköhän niitä yritetä kasvatella uudestaan.

Punajuuri kasvoi ihan hyvin, mutta huomasin etten ollutkaan innokas sitä käyttämään. Never say never, mutta ei siis toistaiseksi ainakaan jatkoon.

Lanttua nousi ihan tasan yksi yksilö. Sitä olisin toivonut saavani enemmänkin. Nakkasin lanttua aikanaan kasvamaan kasvihuoneeseen, koska tilaa sattui olemaan. Se kasvatti mahtavat lehdet, mutta itse juuri jäi pikkusormen kokoseksi. Arvelin tuolloin että ongelma johtui liian lämpimästä kasvuympäristöstä, vaan ei näytä lanttu pihamaallakaan viihtyvän. Täytynee tutkia asiaa.

Kaikki havittelemani kasvit eivät tämän kesän laatikoihin mahtuneet. Josko jo ensi kesänä meillä olisi ihan oikea kasvimaa. Opin myös että on paljon helpompi aidata kasvimaa/kasvilaatikot lammasverkolla kuin lampaat "paimenpojalla". Osa taimista ja sadosta päätyi sitten kuitenkin mäkäteille kun äkkäsivät seisovan pöydän laitumen kupeessa.