Tyrni

Vanhempieni pihamaalta kaivetut tyrninalut ovat vaeltaneet pihallamme kuin Mooseksen jengi erämaassa. Keksimme ensin istuttaa ne talon taakse, jossa on joutavanpäiväinen rinteenpätkä, vaan jo heti ensilumien tultua ilmeni että idea oli perin huono: Rinteeseen putosivat lumet talon katolta. Tämä ensimmäinen talvi vei jo muutaman taimen hengen. Loput olivat kuolla seuraavana kesänä huolimattomien viljelijöiden niittämättä jättämään p*skaruohoon.

Eloonjääneille löytyi hyväksi katsomamme paikka navetan päädystä, johon eivät lumet kasaannu ja jossa ne hauskasti varjostaisivat lintutarhoja. Jälleen väärä valinta. Tyrnit eivät viihtyneet. Tyrni kestää hyvin kuivuutta, tulvia ja suolaa, mutta ilmeisimminkin liian varjoista navetan pohjoispäätyä se ei kestä. Taimet alkoivat mielenosoituksellisesti kellastua. Nyt jäljelläolevat yksilöt on muutamin vahvistuksin kuopattu aurinkoiseen rinteeseen puutarhan alaosaan, josta on kaiken lisäksi näkymä vesistöön. Josko nyt suvaitsisivat viihtyä.

Koskapa tyrni on kaksikotinen, eli sen hede- ja emikukat ovat eri pensaissa, kävin puutarhaliikkeestä vielä varmuuden vuoksi ostamassa sikahintaisen hedekasvin, joka oli harmistuksekseni tuotettu hollannissa asti. Vaan koska valinnanvaihtoehtoja ei siinä kohtaa ollut, ostin taimen. On kuulema todennäköisempää että randomilla vanhempieni pihasta kaivettujen tyrnien joukossa on nimenomaan emikasveja ja nyt ostamalla hedekasvin halusin varmistaa marjojen ilmaantumisen.

Viimeisimpään istutuspaikkaan tyrnit ryhmiteltiin nyt vielä niin, että tuo arvokas hedekasvi on keskellä ja muut taimet sen ympärillä. Josko siitä sitten riittäisi pölytysvoimaa kaikkiin suuntiin. Siis olettaen että se vielä virkoaa ala-arvoiseksi kokemansa kohtelun jäljiltä. Arvelin avittaa kotiutumista tyhjentämällä talvikanilan pohjat tyrnien juurelle.

No miksipä sitten nähdä vaivaa moisien piikkipuskien kanssa. Tavoitteena olisi kasvattaa omat vitamiinit kaupan massapuristeiden sijaan. Tyrnimarjojen C-vitamiinipitoisuus on kasvikunnan korkeimpia. Mikäli puskat nyt oikein innostuvat kasvamaan ja marjaa tuottamaan niin olisihan se ihanaa puristaa tai keittää marjoista mehua ja mahdollisesti tehdä myös tilkka likööriä. Mehun pinnalle erottuva tyrniöljy on hyväksi iholle, limakalvoille, sydämelle, verisuonistolle, verenkierrolle ja elimistön puolustusjärjestelmälle. Ja mikäli kasvusto riehaantuu vallan mahdottomaksi, marjoja voisi käyttää myös värjäämiseen.

Jogurttia

Itse tehty jogurtti. Kuinka houkutteleva ajatus. Ohjeen kokonaismitta: 6 lausetta. Ei voi olla kovin vaikiaa, vai mitä?

Mitäpä hommaan tarvitaan:

1 l kulutusmaitoa (meidän tapauksessamme aetoa tinkimaetoa)
1 prk maustamatonta jogurttia (2dl)

Kohta 1: "Kuumenna maito kiehuvaksi."

Kohta 2: "Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi." Päätin olla jättämättä mitään sattuman varaan ja mittasin oikein digitaalisesti tuon kädenlämpöisyyden.

Kohta 3: "Vatkaa jogurtti maidon joukkooon. Peitä kattila ja jätä huoneenlämpöön noin 8 tunniksi. Siirrä jogurtti säilytysastiaan ja laita jääkaappiin Jogurtti säilyy jääkaapissa viikon verran."

Ripsautin joukkoon vielä hyppysellisen vaniljasokeria, koska arvelin sen vaikuttavan suotuisasti lopputuotteen makuun.

Ja kyllä. Pieleenhän se meni. Jogurtti ei suvainnut sakeutua lainkaan. Hetken arvelin pullottaa lirun yhden huikan muovipulloihin ja myydä ne isolla rahalla juotavana jogurttina. Lopulta kuitenkin kippasin litkun kanalaan, jossa se toki nostattikin välitöntä innostusta.

Spekulointia epäonnistumisen syistä:

• Voiko tinkimaito olla liian rasvaista tähän puuhaan?
• Oliko "siemenjogurtti" jotenkin vääränlaista? Ohjeessa ei ainakaan tarkennettu että pitäisi olla jotain tietynlaista.
• Oliko huoneenlämpömme riittämätön? Tein jogurttia keväällä, eikä tällaisessa vanhassa puutalossa huoneenlämpö ole koskaan niin korkea kuin keskuslämmitysjärjestelmien vaikutuspiirissä.

Noh. Tätähän on melko vaivatonta kokeilla uudestaan. Seuraavalla kierroksella vaihdan jogurtin toiseen laatuun ja laitan astian paikallisen huoneenlämmön sijaan vaikka lämpölampun alle. To be continued.

Lampurin päiväkäsky karitsointiaikaan

Tässä kompakti 12-kohtainen ohjeistus kuinka toimia lampurin kanssa karitsointiaikaan:

1. Pidä lauseet lyhyinä ja vältä sivistyssanoja. Lampurin ymmärryksen tila on stressin, väsymyksen ja yövalvomisten takia toistaiseksi hyvin rajallinen.
2. Pidättäydy lampurin äidinkielessä. Sillä saattaa hyvinä hetkinä kuitenkin saada jotain menemään perille.
3. Lopeta informaation tuottaminen mikäli lampurilla jää ”pitkät päälle”. Tyhjä katse kertoo, että yhtään minkään vastaanottaminen ei juuri tällä hetkellä onnistu.
4. Älä kutsu taloon vieraita. Sosiaalisuuden aika on sitten kun univelat on nukuttu pois ja karitsat saatu elämän alkuun.
5. Ruoki itse itsesi. Mahdolliset taloudessa aiemmin esiintyneet palvelukset ruokahuollon osalta palaavat karitsointien päätyttyä.
6. Älä odota huushollin tai lampurin olevat edustuskelpoinen. First things first. Nyt esillä on puhtaita pyyhkeitä, pesuvateja, pikkuisia koirilta lainattuja villapaitoja, huopia, liukuvoidetta, erilaisia hanskoja, lampaanmaitojauhetta, tuttipulloja ja lämpölamppujen varapolttimoita yms. Niin, se liukuvoide. Sillä autellaan karitsaa ulos uuhesta mikäli kaikki ei mene niin kuin Strömsössä.
7. Mikäli satut olemaan hässäkkään osallistumatonta sorttia oleva lampurin puoliso, pidä puhelin koko ajan täydessä latingissa. Mitä tahansa voidaan tarvita koska tahansa. Vähintään henkistä tukea.
8. Mikäli olet hässäkkään osallistuvaa sorttia oleva puolisolampuri, varaudu puhumaan, vatvomaan, spekuloimaan ja selvittämään asioita lampaista ja vain lampaista, sekä niihin liittyvistä asioista kunnes viimeinenkin karitsa on nähnyt päivänvalon. Tämän jälkeen voidaan palauttaa kuviot parisuhdeasetuksille.
9. Älä koske karitsojen syntymiin liittyvään kirjanpitoon, korvamerkkeihin tai hätätilapuhelinnumerolistaan.
10. Älä kinkeä lampolaan äläkä kuskaa paikalle lapsia, jotka haluavat nähdä karitsoja. Vastasyntyneitä karitsoja tai niiden emoja ei nyt stressata turisteilla.
11. Varaudu siihen, että maininnat ilmaisesta lihasta ja sen kasvattamisen ja hankkimisen helppoudesta saattavat aiheuttaa välittömän terveytesi ja turvallisuutesi vaarantumisen.
12. Varaudu katselemaan pitkämielisesti ja runsaasti söpöilykuvia karitsoista.
13. Kysy mitä tahansa taas noin viikko viimeisen karitsoinnin jälkeen. Tuolloin lampurin vireystila, yleinen ymmärrys ja elämä ylipäätään alkaa olla palautunut normaaliasetuksiin.

Ja meillä on kuitenkin tänä keväänä vain 10 tiinettä uuhta jotka puskivat maailmaan 24 karitsaa.

En uskalla kuvitellakaan mitä tämä rumba on ammattilampureilla kun mäkättiä on helposti toista sataa. Ehkä he oppivat suhteuttamaan huolen ja murehtimisen määrän paremmin eläinten määrään ja osaavat tietenkin myös toimia eri tilanteissa ja ongelmatapauksissa ammattimaisemmin kuin tällainen harrastelijaturaaja. Sekin etu heillä on puolellaan, ettei kallisarvoista aikaa tarvitse käyttää vieraalla palkkatöissä, vaan voi keskittyä olennaisiin asioihin lampolassa.

Karitsointien tuoksinassa saattaa hetkellisesti käväistä mielessä että onkohan moinen ihan täyspäisen hommaa. Että entäpä jos vain menisi ja ostaisi sen tarjousjauhelihan kaupan kylmälaarista. Mutta ei. Heti kun on saanut nukuttua univelat pois alkaa jo tiirailla karitsoja sillä silmällä, että mitkähän niistä jäisivät jatkamaan sukuaan, valvottamaan lampuria ja aiheuttamaan huolta ja murhetta ensi kevään karitsoinneissa.

Loppujen lopuksi: Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Univeloista toipuu ja karitsoiden kasvaminen ja vahvistuminen palkitsee. Ja joka vuoden karitsoinneissa oppii uutta.

Näkkileipää

Vuoden 2013 Pirkka -lehden viitosnumerossa oli näkkileipäohje. Otin sen talteen odottamaan näkkileiväntekoinspiraatiota. Ja niin vain se inspiraatio iski heti 5 vuotta myöhemmin!

Tässä reseptissä homma alkaa juuren tekemisestä. Aluksi siis sekoitetaan vesi, jogurtti, murennettu hiiva ja hunaja keskenään. Lisätään ruisjauhot ja sekoitetaan hyvin.

Kulho peitetään lammaskuvioisella leivinliinalla ja annetaan olla huoneenlämmössä yön yli.

Juurta sekoitetaan happanemisen aikana muutamia kertoja.

Seuraavana päivänä lisätään suola, ruisjauhot ja siemenet. Tässä tapauksessa saattoi unohtua ne siemenet taikinasta. No, alustetaan kuitenkin vehnäjauhot taikinaan. Taikina muistuttaakin jo pehmeää ruisleipätaikinaa.

Kuumennettaan uuni kakskaksvitoseen. Kuumennetaan myös pelti - kerrankin ihan tarkoituksella. Leivotaan taikina pötköksi ja jaetaan pötkö kuuteen osaan. Kakkaroiden määrä ei nyt täsmää, mutta luotan että tämä omavaltaisuus eivät vaikuta makuun.

Kaulitaan palat pyöreiksi tai suorakaiteen muotoisiksi levyiksi yksi kerrallaan runsaasti jauhoja apuna käyttäen. Näyttäs olevan toivomisen varaa geometrian taidoissani. Ei tullut pyöreitä, eikä sen paremmin suorakaiteitakaan. Käännetään kuitenkin levyt paistinlastan avulla.

Nostetaan levyt leivinpaperin päälle ja jatketaan kaulimista, kunnes levy on parin millimetrin paksuinen. Onnistuin kaulimaan levyt niin ohuiksi, että kaikki ohjearvot alittuivat.

Ripotellaan pinnalle siemeniä. Kiinnitetään siemenet kaulimella. Pinnan voi kuvioida näkkileipäkaulimella jos sellaisen sattuu omistamaan. Siirretään näkkäri leivinpaperin avulla kuumalle pellille. Paistetaan keskitasolla 6-10 minuuttia, kunnes näkkäri on saanut väriä. Paistoaika riippuu levyn paksuudesta. Nämä ohutleivät valmistuivat hyvinkin nopsakkaasti.

Nostetaan näkkileivät ritilälle ilman leivinpaperia. Annetaan jäähtyä peittämättä. Säilytetään kosteudelta suojattuna.

Huomioita:

• Ystäväni hopeaseppä-kuoriaisiksi ristimät seesaminsiemenet eivät suostuneet kiinnittymään näkkärin pintaan. Niinpä niitä rapisi ympäri kämppää vielä senkin jälkeen kun näkkärit oli jo syöty. 
• Näkkäristä tuli lähinnä kovaa ohutleipää. Eihän se toki mitään haitannut. Pitää vain ensikerralla kaulia maltillisemmin. 
• Näkkäri maistui mielestäni liian hiivaisilta. Täytyy kokeilla joskus jotain toista reseptiä. Huomioitakoon, että vika tosin saattaa ihan yhtä hyvin olla tumpelon leipurin hiivanannostelutaidoissakin. 

Kyllä näitä nyt ennemmin söi kuin selkäänsä otti, mutta eivät nämä jatkoon pääse.