maanantai 20. huhtikuuta 2015

Karitsoja

Pääsiäisen aikoihin lammaslaumaan alkoi putkahdella pienokaisia. Olimmekin katselleet että osa lampaista oli pyöristynyt ja kasvattanut itselleen melkoiset utareet, eli karitsoja oli odotettavissa. Toivoin hartaasti, että uuhet älyäisivät alkaa synnytyshommiin silloin kun isäntä - joka osaa lampaiden kanssa oikein menetellä - on kotosalla tai vastaavasti hoitavat hommat ongelmitta itse jos isännän työaikana lisääntymään ryhtyvät.




Kaikki karitsoinnit sujuivatkin hienosti. Seurailimme vain "päältä" ettei mitään ongelmia ilmene. Kaksi "vanhaa tekijää", jotka olivat karitsoineet aiemminkin, punnersivat lapsoset maailmaan ja alkoivat puhdistaa ja ruokkia niitä tottuneesti. Toinen näistä asiansa osaavista sai virkeät kaksoset. Toinen kolmoset, joista harmillisesti vain yksi jäi henkiin. Ensimmäinen kolmosista syntyi kuolleena ja toinen oli niin heiveröinen, ettei jaksanut yrittää elää kuin vähän toista tuntia vaikka auttaa koitimmekin. Onneksi tuo kolmas oli rivakka ja virkeä, emmekä joutuneet alkaa lypsämään karitsatonta uuhta.




Näiden konkareiden lisäksi karitsoi myös kaksi ensikertalaista. Kummallakaan ei ollut itse karitsoinnissa mitään ongelmaa, mutta toinen ei todellakaan ollut valmistautunut henkisesti äitiyteen. Ongelmat alkoivat heti synnytyksen jälkeen. Uuhi kummeksui tulokasta, eikä tuntunut ymmärtävän mistä moinen oli putkahtanut, miten se häneen liittyi, saatika että se olisi osannut hoitaa pienokaistaan millään lailla. Kun karitsa kampesi omin voimin jaloilleen ja pyrki maitoa imemeään, uuhi nosteli takajalkojaan ja peruutti kauemmas. Se ei myöskään osannut lainkaan puhdistaa karitsaa.




Seurasimme tilanteen kehittymistä pari tuntia, mutta koska uuhi ei muuttanut käyttäytymistään yhtään suopeammaksi karitsaa kohtaan, oli otettava pakkokeinot käyttöön. Isäntä kellisti uuhen tantereeseen ja alkoi lypsää sitä käsin. Kun maitoa alkoi herua, tuupattiin karitsa juomaan. Tällä keinoin saatiin uuhelle valkenemaan syöttöhomma. Koska tämä uuhi ei myöskään osannut puhdistaa karitsaansa, oli seuraavana päivänä edessä pyllypyykkiä. Karitsan uloste oli kuivunut ja takertunut sen peräpäähän niin, ettei se pystynyt tekemään tarpeitaan. Nappasin karitsan kainaloon ja menimme sisälle kylpyhuoneeseen sotkua selvittämään. Valelin karitsan takamusta lämpimällä vedellä, mutta osa ulosteesta oli pakko leikata saksilla pois, koska se oli kovettunut karitsan turkkiin kiinni. Enpä ollutkaan moista hommaa ennen tehnyt! Saatuani karitsan hanurin pestyä, se teki välittömästi kakat ja näytti silmin nähden helpottuneelta. Onneksi pepunpesureissuja ei tarvinnut tehdä enempää, vaan uuhi älysi aloittaa puhtaanapidon itse.




Lampaat ovat vielä talviturkissaan, joten ajelimme karitsoineiden uuhien takapäät. Synnytyksessä likaantuneet villat saattavat tulehduttaa sekä uuhen että maitoa imevän karitsan, jos lika jätetään hanureihin "muhimaan". Pelkästään pesemällä uuhien paksua, likaantunutta villaa olisi ollut mahdotonta saada puhtaaksi. Keritsemme joka tapauksessa kaikilta lampailta talvitakit pois kunhan kelit lämpenevät.




Nyt laitumella kirmaa ja pylleröi siis viisi karitsaa. Kaikki ovat väriltään valkoisia, vaikka yhden (sen, jolle äitiys tuli yllätyksenä ja pyytämättä) äiti olikin musta. Pattipolviset ja pitkäjalkaiset karitsat ovat yllättävänkin ketteriä ja ulkonäöltään erilaisia keskenään. Ne leikkivät emojensa läheisyydessä yhdessä, mutta kipaisevat nopeasti äitiensä luo jos jotain yllättävää ympäristössä tapahtuu. On liikuttavaa seurata miten niiden maailma on täynnä uusia ja jännittäviä asioita. Esimerkiksi kissan ilmaantuminen maisemaan saa koko porukan pysähtymään ja tuijottamaan tuota uutta ja ihmeellistä asiaa herpaantumattomalla mielenkiinnolla. Vähän aikaa siinä porukalla pohditaan voisiko tuo uusi juttu olla vaarallinen, mutta mikäli uuhet eivät reagoi pelokkaasti pyrkivät karitsat tekemään tuttavuutta kaiken uuden kanssa.




Monet karitsoista näyttivät synnyttyään minun silmissäni toivottomilta rääpäleiltä, mutta ihmeesti ne vain vahvistuivat jo muutamien tuntien kuluessa. Jokainen vuorokausi toi ja tuo niihin lisää eloisuutta ja voimaa. Toivottavasti odotettavissa on aurinkoinen kesä.




7 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen postaus! :) Onko lampailla yleistäkin synnyttää useampi karitsa? Itse olin luullut, että ne synnyttävät yleensä vain yhden karitsan. Itse opin tässä taas paljon uusia asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että postaus kiinnosti =) Lammastarhurin urani on vasta alkumetreillään, mutta ihan tämän kevään tilastoja meiltä: Synnyttäneitä uuhia 7kpl, karitsoja 10kpl, eli kolmet kaksoset tässä porukassa. Lisäksi olivat ne postauksessakin mainitut kolmoset, joista kaksi kuoli. Viime vuonna olivat saman uuhen kolmoset jääneet kaikki elolle, että tuurillakin tuntuu olevan osuutensa.

      Poista
  2. Ihana postaus <3 <3 <3
    En minäkään kyllä tykkäisi jos yhtäkkiä pitäisi alkaa synnyttämään ilman mitään ennakkovaroitusta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, olipa kiva lukea karitsojen elämän ekoista metreistä, kun ei ole ollenkaan tuttua. Jään mielenkiinnolla lueskelemaan muitakin juttujasi. Tulevaisuudessa edessä luultavasti maalle muutto ja satavuotiaan talon kunnostusta ja myös omavaraisuuspyrkimyksiä.

    VastaaPoista
  4. Voi kun lutusia pieniä. Muutaman lampaan hankinta olisi myös täällä suunnitteilla, kun vain saataisi tilat kuntoon. Täytyykin ryhtyä seurailemaan blogiasi :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa mikä blogi! Kiitos, että jaat arkeasi meille. Itse muutin maalle sukutilalleni vuoden alussa ja aloittelen omavaraisuutta. Kananuorikot ovat tulleet, maanantaina haen ensimmäisen lihakanin jne. Lampaita ja/tai vuohia tullee ensi vuonna, koska peltojen vuokrausta jatkettiin vielä täksi vuodeksi.
    Innolla jään odottamaan uusia päivityksiä, tällaisia blogeja on liian vähän :D

    VastaaPoista