perjantai 11. joulukuuta 2015

Kalkkunoita

En edes pysty palauttamaan mieleeni sitä hetkeä, jolloin varmistuin siitä, että on täysin välttämätöntä hankkia kalkkunoita. Kalkkunoitahan ei juuri missään pääse edes näkemään, joten idea saattaa olla peräisin Munanetistä, jossa muutamat kalkkunoiden omistajat julkaisevat kuvia omista linnuistaan. Ajatusta ei ollut vaikea myydä isännälle kotona. Ei siis muuta kuin Munanettiin ostoilmoitusta laatimaan. Koska kalkkunoita ei kovinkaan monella tunnu olevan, olin perin tyytyväinen että ilmoitukseni tuotti kuitenkin vastauksen. Ei siis muuta kuin kalkkunanpoikasia hakemaan.




Kalkkunoiden kanssa osaamiseni oli yhtä nollilla kuin alussa mehiläistenkin kanssa. Ei siis muuta kuin Google kauniiseen käteen ja perehtymään aiheeseen. Lisää kullanarvoisia ohjeita ja neuvoja sain poikasten myyjältä.

Minkälaisesta otuksesta onkaan siis kyse? Kyllä Wikipedia tietää. "Kalkkuna on kanalintuihin kuuluva lintu, joka on peräisin Pohjois-Amerikasta. Nykyisin yleisemmin tunnettu kesykalkkuna polveutuu villikalkkunasta. Villillä kalkkunalla on kuusi alalajia. Ne poikkeavat toisistaan jonkinverran sekä kooltaan että väriltään ja ovat kotoisin Pohjois-Amerikan eri osista. Kesykalkkunaa kasvatetaan nykyään laajalti siipikarjan lihatuotantoon. Kalkkunaa syödään jouluna Pohjois-Amerikassa ja laajalti Euroopassa sekä kiitospäivänä Pohjois-Amerikassa. Kesykalkkunasta on jalostettu lihaksikas, nopeakasvuinen lintu, jolla on erityisen suuret rintalihakset. Tuotantokalkkunat ovat useimmiten valkoisia. Suomessa kalkkunoita on kasvatettu 1950-luvulta asti. Kristoffer Kolumbus esitteli kalkkunan jo ensimmäisen Amerikanmatkansa jälkeen 1493 Kastilian kuningattarelle Isabellalle."




Myönnän, etten ollut tiennyt edes sitä, että kalkkunoita on useampaa rotua. Meille muuttaneet ovat pronssikalkkunoita, eli ne eivät ole varsinaisia broileri/lihantuotantolintuja, vaan alkuperäisempiä, sirompia, kevyempiä ja luvalla sanoen kauniimpia kuin varsinaiset lihantuotantoeläimet.

Olin tapojeni mukaan kaavaillut ottavani samoin tein viisi kalkkunaa, mutta koska myyjällä sattui sopivasti olemaan kolmen samanikäisen poikasen porukka, päätin kerrankin pysyä kohtuudessa ja aloittaa urani kalkkunatarhurina tuolla kolmen linnun "crazy turkey lady -starter kit'llä". Vanhempia kalkkunanpoikasiakin olisi ollut tarjolla, mutta olin varustautunut kissankuljetuslaatikoilla, eikä niitä roikaleita ollut enää toivoakaan taitella pikkubokseihin.




Kalkkunat matkustivat ongelmitta ja rauhallisesti bokseissaan. Kotona laitoimme ne ensimmäiseksi viikoksi kanalan sisälle omaan putkaansa kotiutumaan. Isäntä teki niille parista lavakauluksesta karsinan, joka peitettiin verkkokatolla. Siihen vielä lämpölamppu, ruokaa ja vettä niin taloksi käyminen saattoi alkaa. Viikon totuttelun jälkeen päästimme ne vapaaksi kanalaan kanojen pariin. Tarkkailimme jonkin aikaa mitä ponin kokoinen kukkomme uusista tulokkaista tuumaa, mutta aina lempeä Lassi adoptoi kalkkunat laumaansa muitta mutkitta.

Useampi kalkkunainnostuksestani kuulemaan joutunut on varoitellut kalkkunoiden olevan ärhäköitä hyökkäilijöitä. No, nähtäväksi jää. Tällä tontilla on sellainen sanonta, ettei niin ärhäkkää elikkoa olekaan, ettei se hunajamarinadissa rauhoittuisi. Ainakin nyt noin 8 viikkoisina poikaset ovat mitä herttaisimpia tapauksia. Ne viheltelevät, piippaavat ja naksuttelevat hauskasti, ovat seurallisia ja kerrassaan herttaisia. Kanat ovat aina olleet "ihan kivoja", mutta nämä olivat oitis ihan toisen tason "hyviä tyyppejä".



Tässä vielä viihdyttävä videopätkä "keinuvista" pronssikalkkunoista. Löysin videon netistä, eli kyseessä eivät ole meidän kalkkunamme. Saanen huomauttaa, että kalkkunat eivät pärjää ulkona Suomen talvessa, joten nämäkin yksilöt ovat varmasti vain "käymäseltään" ulkoilemassa.

https://www.youtube.com/watch?v=b1A13InEc_Y

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Näiden pitäisi aika somina pysyäkin, koska eivät ole lihantuotantorotua. Ei silti, etteikö varmaan jossain vaiheessa taloon ilmesty niitä vähemmän nättejäkin =)

      Poista