Omavaraistalouden sievät sisustusratkaisut ja tunnelmalliset asetelmat, eli mitä ET ole nähnyt sisustuslehdissä

Rehusäkit

Koska hautomakone on tulilla tauotta helmikuulta loppukesälle ja pikkutiput kasvavat ensimmäiset viikkonsa sisätiloissa tiponaariossaan, ilmestyy kanojen poikasrehusäkki kevään ensimmäisenä merkkinä makuuhuoneen yleisilmettä somistamaan. Samoin sisätiloissa viihtyvät lampaiden seleeni- ja vitamiinisäkit, koska niistä tulee punnita porukalle päivittäiset annokset. Pikkuinen pattereilla toimiva digitaalivaakani tuskin säilyisi kauaa hengissä navetan puolella, siispä punnitukset tehdään sisällä. Eivätpä mene hiiret pilaamaan säkkien sisältöä. Nämä säkit kun hupenevat huomattavasti hitaammin varsinaisiin päärehusäkkeihin verrattuna.

Tarpeisto käden ulottuvilla

Talossamme on aikanaan asunut hevosmiehiä. Niinpä tuvan kattoon on kiinnitetty melkoisen vahvat lenkit ja lenkkeihin orret. Koska enää ei ole tarvis kuivatella hevosten ajovehkeitä tuvassa, on orret otettu yleiseen hyötykäyttöön. Tuvan katossa somasti saatavilla on: Kinnerpuita, köysilenkkejä ruhoja varten, vaakoja, kuulosuojaimia, koiranhihnoja, kuksa-kuppeja, vaatehenkareita, talvikaudella satunnaisesti jänis, Tillikka, otsalamppuja, jeesusteippiä, kuivumaan ripustettua pyykkiä, reikäleipiä viime vuosituhannelta, suojalaseja, vöitä, virveleitä, aseenpuhdistusnaruja, you name it. Näitä jouda mihinkään piilottamaan. Niiden on oltava käden ulottuvilla kun niitä tarvitaan.

Pakastearkut

Koska kesän aikana pyrimme kasvattamaan ja keräämään mahdollisimman pitkälle omat ruokavaramme, ovat lukuisat pakastearkut arjen välttämättömyys. Kaappipakastimeen ei mahdu sitten yhtään mitään, joten arkku sen olla pitää. Ja niin isoa arkkua olekaan että siihen kaikki sopisi. Niinpä on isoa arkkua lihoille, keskikokoista marjoille yms. ja pientä pakkasta sekalaisille jutuille. 

Arkkujen design ei ole muuttunut mihinkään kymmeniin vuosiin, joten arkeamme sulostuttaa aina vain tuo kokoelma valkoisia, kulmikkaita möhkäleitä, jotka vievät hitosti lattiapinta-alaa, mutta jotka ovat kovin korvaamattomia varsinkin kun maakellarikin vielä odottelee rakentumistaan.

Polttopuut

Näitä olet saattanut nähdä sisustuslehdissäkin. Niissä puut ovat keskenään millilleen samanmittaisia, samaa puulajia, roskattomia ja saman kokoisiksi pilkottu. Puut on usein aseteltu somaan kantolaitteeseen tai graafiseen hyllykköön kitisevän kirkkaan tulisijan vierelle. Totuus: Ellet ole valmistamassa lipeää, ei ole mitään järkeä maksaa pelkästä koivusta polttopuuna. Niinpä samassa läjässä lepää kaikenlaista metsän puukasvustoa. Klapien joukkoon on yleensä pilkottu myös jotain rakenteluhommista ylijäänyttä: kakkosnelosen pätkiä, katkenneiden aidan- ja heinäseipäiden ja pätkiä, viime kesänä vesivahingon alta purettua keittiön puulattiaa jne. 

Puita ei myöskään kannata hiissata sisälle kantolaitteissa. Niihin ei mahdu kuin muutama palikka kerrallaan. Lisäksi liiteriin on saattanut joskus sopivalla tuulella pyryttääkin ihan sisälle asti, eli puut voivat olla pintamärkiä. Varmimmin klapien yms. jämäpuiden kuljetuksen ja säilytyksen hoitaa ajattoman tyylikäs ja tilava muovilaatikko.

Ikuisuusremontti

Olen joskus miettinyt mitähän himosisustajat tekevät kotonaan sen jälkeen kun huusholli on viilattu vimpanpäälle kuntoon, jokainen yksityiskohta mietitty kohdalleen ja Glorian Kodin kuvaaja poistunut pihasta. Eihän valmiissa maailmassa ole enää mitään tekemistä!

Meillä ei varsinaisesti ole moisesta tilanteesta kärsitty. Remontti oli kesken jo ennen viimekesäistä vesivahinkoakin ja otti tuolloin rajusti takapakkia kun 2/3 alakerran lattioista purettiin betoniin asti ja keittiön ulkoseinän tilalla lainehti näkymä naapurin viljapellolle.

Jos lykkää koko duunarin palkkansa elikoiden kanssa puljaamiseen niin on syytä kestää melko hyvin erilaisia keskeneräisyyksiä. Remontti valmistuu sitä mukaa kun rahaa muulta jää. Eli ei koskaan. Mutta pikkuhiljaa kohennellaan sieltä sun täältä. Juuri kun suunnittelit ostavasi puuttuvat makkarin seinäpanelit niin pääsitkin sijoittamaan uuteen keritsimeen vanhan kyykättyä. Makkarissa ei myöskään ole ollut tulisijaa (eli minkäänlaista lämmönlähdettä) kohta kolmeen vuoteen. Vanha, paikalleen murentunut pönttöuuni purettiin pois ja uusi tulisija näyttää viihtyvän kuistilla asennusta odottamassa. Elämä on.

Purkit

Seleeni ja vitamiinit punnitaan lampaille päivittäin annostuksen pitämiseksi oikeana. Säkeistä lappamisen sijaan annostelu käy helpommin purkeista. Niinpä pöydällä lepää asetelma kippoja ja kuppeja vaa’an kera. 

Kahvinpurut, sipulinkuoret ja muutamat muut harvinaiset sattumat, jotka eivät kelpaa kanoille, kuskataan kompostiin Hiltin nippelipurkissa. Purkkia ei luonnollisestikaan voi käytännön syistä laittaa kaappiin. Sen käytöstä tulisi silloin aivan liian monimutkaista. Se saa siis somistaa keittiötä omaan karmivaan tyyliinsä.

Keittiövälineet

Jos talossa kokataan, tulee keittiövälineiden olla "käsillä". Enkä vielä ole eläissäni tavannut sellaista keittiötä, jossa kaappitilaa olisi tarpeeksi. Patojen ja kattiloiden, veitsien, teroituspuikkojen ja saksien ohella asetelmasta voi bongata punkkipihdit, koiran kynsisakset ja munniharpun. Eihän sitä koskaan tiedä milloin tarvitset äkisti juuri munniharppua. Keittoastiat ovat terästä tai valurautaa. Teflonit saivat siirtyä navetan puolelle jo ajat sitten.

Hautomakone

Munia pitää käännellä vuorokauden mittaan, joten hautomakonetta ei voi jemmata minnekään ulottumattomiin eikä pois silmistä. Se siis tönöttää keittiössä työtasolla. Koska myös vettä pitää lisätä hautomakoneeseen tarpeen mukaan (kosteuden ylläpito) ja lämpötilaa kytätä suorastaan neuroottisesti (italialaisvalmisteinen sähkölaite), ei ole muuta mahdollisuutta kuin katsella keltaista muovitoosaa keskellä ah, muuten niin tyylikästä kokonaisuutta.

Sohva

Ei vissiin olisi pitänyt kasvattaa viittä koiraa ihan niin vapaasti, kuin mitä tuli kasvatettua. Nyt sohva on yhtä kuin koiranpeti. Linjakkaan design-huonekalun tilalla on milloin kenenkin vanha rohjake, jota peitellään erilaisilla päiväpeitoilla. Kissat kynsivät ulkonurkat ja koirat katsovat paheksuvasti jos yrität kammeta NIIDEN sohvalle. Mikäli sohvalle onnistuu pääsemään, joutuu muitta mutkitta pinon alimmaiseksi. Vaan eipä ole kylmää eikä yksinäistä. Eikä kulu käteistä vuodenaikojen mukaan vaihdettaviin koristetyynyihin tai torkkupeittoihin. Tyynyjä ei ole koskaan sohvalle mahtunut ja peittona toimii jonkun maan armeijan kymmenen kiloa painava villahuopa.

Jos joku nurkka huushollista sattuisi joskus epähuomiossa valmistumaan, voidaan olla liikuttavan varmoja siitä, että parikymmentä muuta nurkkaa on rempallaan ja uusia ideoita kohennettujenkin nurkkien lisäkohentamiseen on jo matkalla päässyt syntymään. Vaan eipä uhkaa meitä tekemisen puute eikä Glorian Kodin toimittaja.