Kotijuustoa

Eipä ole meinannut aika eikä jaksaminen riittää blogikirjoitteluun, mutta josko se tästä taas elpyisi. Arvelin tehdä jouluksi kotijuustoa. Kokemusta ei moisesta ollut, joten ei muuta kuin resepti ja ohjeet kauniiseen käteen. Arvelin löytäneeni kaksikin reseptiä, mutta tarkemmin niihin tutustuttuani ilmeni, että toisen keittokirjan munajuusto olikin tasan sama kuin toisen keittokirjan piimäjuusto.

Muna/pimäjuuston resepti

1,5 litraa kulutusmaitoa

2 desiä maitojauhetta

1 litra piimää

2 munaa

0,5 teelusikkaa suolaa

Aika vähän liikkuvia osia. Hyvä.

Rojekti piti kuitenkin aloittaa sen verran kauempaa, että hommassa tarvittavat harsokankaat oli haettava kaupasta asti. En ollut kokkailuissani ennen sellaisia tarvinnut, enkä totta vieköön kelpuuttanut nurkissa pyörineitä, ties missä käytössä olleita vanhoja harsoja. Olisin mieluusti ostanut ihan perusvalkoiset harsot, mutta lastentarvikkeita myyvillä osastoilla oli tarjolla vain nalle-, pupu- ja marjakuvioituja. No, josko niistäkin saisi ylimääräisen nesteen läpi valutettua.

Kun harsot oli hankittu, keittelin niistä vielä kemikaalit.

Varsinaisen juustonvalmistuksen ensimmäinen vaihe on maidon kuumentaminen kädenlämpöiseksi. En uskaltanut luottaa näppituntumaan vaan varmistelin mittarilla tuon kädenlämpöisyyden.

Maidon lämmetessä sekoitin munat piimään toisessa astiassa. Piimä-munaseoksen lisäsin 85 asteiseksi kuumentaamaani maito-maitojauheseokseen. Piimä-munaseos ohjeistettiin hämmentämään  maitoon hitaasti ja rauhallisin liikkein.

Heran erottumiseen saattaa kulua tuntikin. Reaktio käynnistyi kuitenkin ainakin tässä tapauksessa aivan heti kun piimä-munaseos tavoitti kuuman maidon. Annoin kattilan seistä lämpimässä paikassa peitettynä tunnin verran.

Huushollistamme löytyy kaksi juustomuottia. Vasemmanpuoleinen on kovin pieni. Siispä arvioin juustomassan sopivan paremmin oikeanpuoleiseen. Juustomuoteissa pohjan ja seinäosien välissä on rako, josta hera pääsee valumaan pois.

Vaikuttaa siltä, että tämä juustoresepti oli tehty juurikin tämän kokoiseen juustomuottiin. Massa sopi siihen millilleen. Olin etukäteen asetellut harsokankaan muottiin rypyttömästi, pilkuntarkasti nurkkiin asti ja kuvion uria pitkin. Tässä vaiheessa lisäsin massaan suolan.

Taittelin liian ison harsokankaan monin kerroin juuston päälle ja puristelin vielä heraa pois massasta.

Tämä on taas yksi niistä hommista, joissa työ opettaa tekijäänsä. Jälkeenpäin tajusin, että hera olisi pitänyt puristella juustomassasta perusteellisemmin pois ennen massan muottiin asettamista. Nyt hommassa kävi niin että osa suolasta lähti heran mukana, eli juustosta tuli liian vähäsuolaista.

Jotta loputkin herasta valuisi pois ja juusto asettuisi kauniisti muottiinsa, laitoin juuston yöksi jääkaappiin painon alle. Pienemmässä juustomuotissani on kansi, jonka päälle painon olisi voinut laittaa, mutta tässä isommassa muotissa ei kantta ole. Liekö sitä ollut alunperinkään vai onko se jäänyt jonnekin muotin elämäntaipaleelle. Kansi oli siis korvattava silmämunilla kuvioidulla purkilla, koska sen halkaisija oli muottiin soveltuvin. Onneksi purkki käy edes juuston painoksi. Pöytään ei tuollaista tuijottavaa astiaa voi esille laittaakaan. Painoksi lisäsin vielä sokeripussin.

Varsin hyvinhän tämä onnistui nuin niinkö ensimmäiseksi ikinä tekemäkseni juustoksi. Onnistuminen toki tapahtui enemmänkin tuurilla, kuin tiedolla tai taidolla, mutta varmasti lämpötilojen ja reseptin orjallinen noudattaminen auttoivat asiaa. Lopulta ainoaksi fibaksi jäi suolan osittainen huuhtoutuminen pois heran mukana. Koska tästä kokeilusta ei jäänyt traumoja, voisi jonakin päivänä tutustua siihen, kuinka juustoa tehdään juoksutteella.