maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kanat kotiutuvat

Perjantaina 11.7.2014 koitti Se Suuri Päivä: Noudimme asukkaat upouuteen kanalaan! Reissu ei onneksi ulottunut kuin naapurikylään asti, eli muutaman kilometrin ajolla päästiin. Kasvattaja pakkasi koko remmin ruohonleikkurilaatikkoon, johon oli kylkeen tehty ilmanvaihtoaukot. Sitten ei muuta kuin jeesusteipillä laatikon kansi kiinni ja kohti uutta kotia.




Kotiin saavuttuamme avasimme huolestunutta piipitystä sisältävän laatikon ja jätimme kanat tutustumaan kaikessa rauhassa uuteen ympäristöönsä. Eihän sieltä toki kauaa malttanut poissa pysyä, joten vajaan tunnin kulutta oli "pakko" jo päästä katsomaan miten kotiutuminen etenee. Ainoastaan yksi kana oli jäänyt ihmettelemään sisälle laatikkoon, joten kippasin senkin sitten varovasti muiden sekaan.

Aluksi koko porukka lymysi samaan nurkkaan kun ulko-oven avasi. Tosin tähän vaivaan löytyi nopeasti lääke: ruoka-astia. Rehua ja vettä on toki koko ajan saatavilla, mutta lauantaiaamun maissiaamiainen tuotiin kupissa, joka oikopäätä osoittautui menestykseksi. Eipä tarvitse kupin montaa minuuttia kanalan lattialla yksinään vanheta.




Kaikki kanat ovat ilahduttavan hienossa kunnossa. Sulkapeite on tasainen, silmät kirkkaat, paino sopiva ja hanurit puhtaat. Ovat olleet hyvässä hoidossa poikasajan. Kun nyt saisin pidettyä ne yhtä hyvässä kuosissa.





Nuppiluku on nyt siis 18. Näistä 6 on eri sävyisiä ruskeita ja 12 mustankirjavia. 6 ruskeasta 2 on kukkoja ja 4 kanaa. Mustien kana/kukko -jakaumaa ei pysty sitten niin millään laskemaan. Ovat koko ajan liikenteessä. Täytynee yrittää ottaa niistä ryhmäkuva (riviin järjesty!) ja laskea sitten kuvasta. Ainakin kahdella mustalla kukolla pyrstösulat alkavat jo vihertää ja muutamia "kukon elkeitäkin" on jo tavattu. Kesän mittaan pitäisi osata valita kukoista ne muutamat parhaat, jotka ovat luonteeltaan ihmistystävällisiä ja kanoillensa gentlemanneja. Ei tule olemaan helppo tehtävä. Kaikkia kukkoja kun ei kuitenkaan valitettavasti voi pitää.

Seuraavana päivänä saapumisestaan siivekkäät olivat jo löytäneet alimman orren. Vielä on matkaa kohti katonrajan ylintä ortta, mutta eiköhän rohkeus kasva pikkuhiljaa. Mies ehdotti, että siirretään nojatuolit ja popcorn-kulhot kanalan puolelle. Televisiosta tulee kuitenkin jotain paljon tylsempää =)


4 kommenttia:

  1. Popparit sitt ilman suolaa, kun eräät ne kuitenkin nokkii ;)

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa! Onnea kanojen ja kukkojen kanssa :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos! He ovat oppineet todella nopeasti ruokakipon kutsun =) Tulevat vastaan jo tarhan ovella kun kävelee kippo kädessä kohti.

    VastaaPoista