lauantai 1. elokuuta 2015

Kaneja

Alunperinhan tilanne oli se, että tarvitsimme keritsimet lampaille. Keritsimiä oli aikaisemmin lainattu lähellä asuvalta lampurilta, mutta koska lampaiden keritseminen käy työstä, on mukavaa että keritsimet voi ottaa esiin aina tarvittaessa kun kroppa on toipunut edellisestä keritsemisjumpasta.

Miten keritsimistä päästään kaneihin? No, siten että onnekkaan sattuman saattelemana keväällä keritsimiä etsiessäni, sattui eläimiä yms. asiaan liittyvää tavaraa olevalla osto- ja myyntipalstalla myynnissä olemaan uudenveroiset keritsimet. Minä siitä myyjälle viestiä laittamaan ja varasinkin keritsimet sitten saman tien. Tietoja vaihtaessamme tuli ilmi, että keritsimien myyjällä oli kaupan monenlaista muutakin. Kuten nyt esimerkiksi lihakaneja.




Siitähän se ajatus sitten lähti. Tulin ostaneeksi keritsimien lisäksi myös kolme kania. Alkuperäisen suunnitelman ja myyjän kanssa netin kautta tekemäni "suullisen" sopimuksen mukaan aikomuksenani oli ostaa kolme naaraskania, mutta kaneja noutamaan mennessäni myyjällä ei sitten ollutkaan tarkkaa käsitystä kanien sukupuolista... Ajatuksena oli, että palautan ainakin yhden kesän verran muistiini kanien hoitoa koskevia yksityiskohtia ja siirryn myöhemmin rauhallisesti ja hallitusti niiden nuppiluvun lisäämisen puolelle. No, olisikin ollut ensimmäinen kerta maltillisuuden saralla.

Päätin sitten kuitenkin ottaa minulle varatut kanit. Kotiin päästyäni kiikutin ne paikalliseen lemmikkieläinliikkeeseen sukupuolen tunnistamista varten. Onneksi en ollut päästänyt siinä vaiheessa kaneja vielä samoihin tiloihin, sillä luvassa olisi ollut yllätys: harmaa kani osoittautui urokseksi. Suunnitellun yhden kanitarhan sijaan rakensimmekin siis nopsakkaasti kaksi kanitarhaa koppeineen. 

Minua on aina inhottanut se, kun eläimiä pidetään ahtaasti/liassa/pimeässä tms. huonoissa olosuhteissa. Niinpä kahdelle naaraskanille tarhattiin 3x8 metrin alue ja uroskanille 3x4 metrin alue hyvää nurmea. Ruohonleikkurin voikin sitten laittaa myyntiin. Yliarvostettuja sellaiset huolella hoidetut, eläimettömät pihanurmikot. 

Nukkumakopeista isäntä rakensi säänkestäviä (joka olikin tänä kesänä tarpeen) ja ne asetetiin kevytsoraharkkojen varaan, jotta ne pysyvät kuivina. Sisälle koppeihin kanit saivat puukuidusta tehtyä kuiviketta.




Minulla on lapsena ollut lemmikkinä kaneja ja epäilen edelleen onko minusta ottamaan niitä hengiltä. Kanit on kuitenkin ruuaksi hankittu ja saimme isännän kanssa sovittua että mikäli minulta menee tappohommassa ns. sisu kaulaan niin saan poistua paikalta. Toisaalta, onnistuin minä vastoin omia odotuksiani jäniksenkin ampumaan, joten ehkä minusta vielä on kaninteurastajaksikin.




Syötävää näissä rimpuloissa ei tosin ole kuin nimeksi. Ne eivät tietääkseni ole mitään varsinaista rotua. Olen tässä kesän verran odotellut, josko ne hankkisivat lisää massaa, mutta heikolta näyttää. Tätä menoa on tiedossa lähinnä leivänpäällisiä. Saatan tulevina kesinä hankkia edellisten seuraksi esim. ranskanluppakorvia, joissa totta vieköön on sitten jo jotain syömistäkin.




Ajokoirille on ollut hieman haasteellista selittää, miksi tontilla tarhataan jäniksiä. Alkuaikoina kanitarhojen ohi kulkeminen aiheutti aina valtaisan hässäkän. Molemmat koirat kiljuivat kurkku suorana ja venäjänajokoira loikki toista metriä ilmaan silkasta innostuksesta. Nyt tarhojen ohi päästään jo kohtuu sivistyneesti. Vieläkin koirat tosin jaksavat ehdottaa että josko he pääsisivät pitkäkorvia hiukan juoksuttamaan. Saa nähdä syksyn ja jäniksenmetsästyskauden tullessa löytyvätkö koirat pihalta kanitarhoilta. Mitä hittoa sitä metsään vaivautumaan jos kerran jänikset löytyvät omasta pihasta!

Niinhän siinä lopulta kävi etten malttanut kuitenkaan olla päästämättä uroskania naaraiden tarhaan. Nyt odottelemme nelisen viikkoa mahdollisia vierailun tuloksia.



2 kommenttia:

  1. Ai ihania! Meillä Ranskassa myös oli kaneja häkeissä ja niitä aina tasaisin väliajoin pistettiin lihoiksi. Olivat hyvinkin samannäköisiä kuin nuo, mutta joutuivat elämään juuri sellaisissa kuvailemissasi pimeissä ja ahtaissa häkeissä, vieläpä samassa pihanavetassa kalkkunoiden ja sikojen Prestonin ja Prosperin kanssa.

    Sun kaneilla on paljon kivempaa :)

    VastaaPoista
  2. Meillä Ranskanlupat syö hevosten rehua Raising Prixiä. Siinä on kaikki ne tärkeät aineet mitä ne kasvuun tarvitsee. Siemenseokset kaupasta on yhtä tyhjän kanssa. Meidän suurin pampula taitaa painaa sinä 5-6 kiloa ja on kuitenkin vasta vuosikas. Hitto, uroksen sulta voisin ostaa jos poikaset myyntiin asti menevät... Mi Pohjanmaalta

    VastaaPoista