Hanhia

Hanhien hankintaa aloimme harkita siinä vaiheessa kun totesimme, ettei meistä kumpikaan juurikaan pidä ankanmunien tai -lihan mausta. Ajatuksena oli siis luopua ankoista ja hankkia niiden tilalle hanhia. Meillä ei kummallakaan ole aiempaa kokemusta hanhista ja moni aikomuksistamme kuullut ehtikin varoitella että nämä ne vasta ovat ilkeää porukkaa: suhisevat, nokkivat ja hyökkäävät silmille. No, koskapa samanlaisia varoituksia kuului aikanaan kalkkunoiden hankinnan yhteydessä, päätimme jälleen viitata kintaalla moisille "tiedoille" ja hankkia hanhia - kävi miten kävi.

Hanhien löytymisen kanssa meillä kävi tuuri. Hyvin pian hankintapäätöksen jälkeen tuli Naamakirjan hanhiryhmässä vastaan ilmoitus, jossa uutta kotia etsivät nuori naaraskolmikko. Saimme onneksemme ostaa ne ja pian meillä olikin uusia räpyläjalkoja pihassa. Ja nimenomaan pihassa, eikä tallissa sisällä kuten suunnitelma oli. Ei meinaan tarvinnut moneksi sekunniksi selkäänsä kääntää kun koko porukka hankkiutui omatoimisesti ulos karsinastaan ja suoraan pihalle. Ovat näemmä selvästi rohkeampia ja pystyvämpiä kuin pikkuiset ankat. On tässä vielä opettelemista.

Onneksi nämä yksilöt ovat myös hyvin kesyjä. Kävimme melko vaivattomasti poimimassa hangessa töröttävät siivekkäät takaisin rajatulle elinalueelle. Hanhi kainalossa tuli huomattua että nämä ovat myös erittäin vahvoja lintuja - ja paljon suurempia kuin olin kuvitellut. Mutta toistaiseksi ainakin hyvin ystävällisiä. Suhinoita saimme osaksemme kun purimme heitä kuljetuslaatikoista uuteen karsinaansa. Nokkimista tai minkäänlaista silmille hyppimistä ei ainakaan vielä ole ollut. Saapa nähdä kun kotiutuvat paremmin ja tutustuvat meihin. Nyt ovat ehkä vielä hieman arkoja uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten keskellä. Edellisen omistajan mukaan hanhet oppivat tunnistamaan omat ihmisensä ja ovatkin kiukkuisia vain vieraille. Jännä nähdä kuinka käy.

Hanhia on käytetty kotieläiminä jo 4000 vuotta. Useimmat kesyhanhet polveutuvat eurooppalaisesta merihanhesta, osa taas aasialaisesta joutsenhanhesta eli kyhmyhanhesta. Hanhia jalostettaessa on valittu mahdollisimman suuria yksilöitä, minkä vuoksi kesyhanhi voi painaa jopa 10 kiloa, kun taas sen kantamuoto merihanhi painaa vain nelisen kiloa. Tämä on vaikuttanut hanhien ruumiinrakenteeseen. Siinä missä villihanhien takapää on vaakasuora ja ohut, kesyhanhien takapäähän kertyy runsaasti rasvaa, mikä pakottaa linnun liikkumaan enemmän suorassa asennossa. Tämä takapainoisuus myös estää kesyjä hanhia lentämästä (Wikipedia). Voinemme siis luottaa siihen että vaikka maisemaan ilmestyisi peukalon mittainen poika hamsterinsa kanssa, nämä hanhet tulevat pysymään tarhassaan.

Monilla ihmisillä vaikuttaa tulevan hanhista mieleen hanhenmaksa(pallerot). Ilmeisesti kansallissankarimme Uuno Turhapuro on onnistunut tuomaan tämän ruokalajin tiettyjen sukupolvien tietoisuuteen. Hanhia on pidetty aikojen saatossa kotieläiminä lihan, munien ja höyhenten vuoksi. Hanhenmaksa taasen on hyvinkin kyseenalainen herkku ainakin jos se on peräisin maksaa tuottavilta hanhitiloilta. Niissä paikoissa hanhia pakkoruokitaan ennen teurastusta jotta maksa kasvaisi suuremmaksi.

Nykyään hanhia on niin harvalla, että suurin osa suomalaisista on tuskin elävää hanhea nähnyt muualla kuin kotieläinpuistoissa. Niinpä meilläkään ei hanhista aiempaa kokemusta ole päässyt mistään kertymään. Ankkojen kanssa ovat räpyläjalkaisille yhteiset tavat tulleet tutuiksi, joten eiköhän hanhien kanssakin pärjätä. Nyt vain uroshanhi hakuun että saataisiin pikkuisia hanhia kesäksi. Nämä yksilöt kun kuulema ovat ainakin kovia hautomaan.