Tulisijat ja puulämmitys

Muutettuani ruuhkaSuomesta Pohjois-Savoon muistan asuneeni ensimmäisen talven uunin kyljessä. Ei meinannut kroppa tottua siihen, että vesikeskuslämmitys vaihtui tulisijalämmitykseen ja joka nurkasta tuuli sisälle. Vaan vähitellen +17 asteen huonelämpötilaan kuitenkin sopeutui. Suuremmat vetoisuudetkin saatiin kuriin vesivahingon järjestämän lattiaremontin myötä. Tai tuvan sisälämpötilahan on ihan se, millaiseksi sen lämmittää, mutta lämpöjen pitäminen yli 17 asteessa on silkkaa puun haaskausta ja vaatisi kaiken lisäksi sen, että palkkaisimme tähän jonkun au pair mummon kokopäiväiseksi talonlämmittäjäksi. Kaupungissa töissä käyminen kun laskee talon lämmöt kylmimpien talvipäivien aikana alle 15 asteen. Leivinuuni ja puuhella lämmittävät talon nopeasti, ruuanlaitto sujuu samaisella puuhellan lämmityksellä ja hittoako sitä tarvitse keskellä Suomalaista talvea pikkukalsareissaan kenenkään keekoillakaan. Vaatetta päälle sen mukaan mikä on lämpötila ja vuodenaika!

Tuvassa vähäisemmän lämmitystarpeen hoitaa siis puuhella. Kun ulkona on pakkasta max 15 astetta, eikä tuuli käy pohjoisesta, tämä lämmönlähde riittää vallan mainiosti. Tulien tekemisellä ja tulen katselemisella on myös jokin ihmeellinen terapeuttinen vaikutus. On vissiin suomalainen vielä sen verran alkukantaista sorttia että tulen tuijottaminen työpäivän jälkeen nollaa pään ja laskee verenpaineet.

Puuhellan kyljessä on leivinuuni. Siinä on henkilöauton painon verran kiveä, joten se myös varaa lämpöä mukavasti. Siihen tuikataan tulet kun pakkasta on yli 15 astetta ja/tai kun tuuli käy pohjoisesta. Torppamme sijaitsee peltojen ympäröimällä saarekkeella, joten silloin kun tuulee, sen kyllä tietää ihan ikkunasta katsomattakin. Vanha talo viilenee nopeasti ja sisäilma pysyy raikkaana. Tässä talossa ei home eikä kosteus pesi, sillä ilma vaihtuu painovoimaisesti tulisijojen ja niiden hormien kautta sekä miten sattuu ja holtittomasti rakenteiden läpi.

Ruuanlaitto saatika leipien paistaminen leivinuunissa on minulla vielä melko nollilla, mutta enköhän minä senkin vielä opettele. Odottamattomin muutos keskuslämmityksen parista tulisijoilla lämpiävään taloon muutossa oli ihoni paraneminen. Olin vuosikymmeniä joutunut talvisin läträämään itseeni kaiken maailman kosteusvoiteita, litkuja, tahmoja ja talmoja selvitäkseni atooppisen ihoni kanssa seuraavaan kesään. Puilla lämpiävä talo lienee aina sen verran kostea, että iho parani ja korjaantui yllätyksekseni paremmaksi ensimmäisen talven aikana kuin mitä se oli siihen mennessä ehtinyt parantua kesien aikana. Kyllä muuttuu ihmisen elämä helpoksi kun ei iho koko ajan kutise, kiristä, hilseile ja punoita. Nähdäkseni puulämmitteistä taloa tulisi määrätä atoopikoille reseptillä rasvojen ja voiteiden sijaan.

Makuuhuonetta lämmittää PorinMatti, joka on ottanut hiukan ruostetta pintaansa elämänsä varrella. Makuuhuoneessa ei ollut neljään vuoteen minkään sortin lämmönlähdettä sen jälkeen kun paikkaansa murentunut pönttöuuni oli purettu pois. Silloin tuli ostettua paksu untuvapeitto. Nyt kun olisi mahdollisuus lämmitellä PorinMatilla, ulkona on oltava vähintään 25 astetta pakkasta ennen kuin siihen voi laittaa tulet. Muuten tulee kuuma. Vuosien varrella kylmään makkariin ja lämpimään untuvapeittoon ehti tottua siinä määrin että tässä tulisijassa ei paljon tulia sitten olekaan pidetty.

Tuvan puuhellaa ja leivinuunia varten asennutimme hormiremontin yhteydessä tuplapellit. Toisin sanoen meillä on hormeissa suljettavat savupellit niin alakerrassa kuin vintissäkin. Näin lämpö pysyy paremmin talossa. Tuplapellit ovat vielä aika uusi juttu ja toisinaan vintin savupeltien olemassaolon muistaa siinä vaiheessa kun savunhaju leijailee jo huoneessa.

Vinttihuoneitakin lämmittää PorinMatti. Siihen on laitettava tulet talvikaudella noin kahta vuorokautta ennen vieraiden saapumista, jotta vintti ehtii lämmitä. Kun olemme kahdestaan kotosalla, vintti on kylmänä. Mitäpä sitä lämmittämisen takia lämmittämään huoneita joita ei tarvitse. Molemmissa PorinMateissa on päällä keittolevy, jolla voisi lämmittää vettä tai miksei vaikka laittaa ruokaakin kun uuni on kuuma. PorinMateissa on myös kymmeniä kiloja lämpöä varaavaa kiveä sisuksissaan ja vintin uunissa vielä lisäkivisiivutkin uunin päällä. Varaamattomia fiilistelytakkoja ei tämäntyyppiseen huusholliin paljon kannata hommata.

Kaikki tämä puulämmitteisyys teettää kesällä aina kuutiotolkulla ystäväni Riikan lanseeraamaa "parisuhteen laatuaikaa" kun puita roudataan tontille, pätkitään, halotaan ja kannetaan liiteriin. Oma ohjelmanumeronsa on se, että PorinMatteihin pitää tehdä pientä klapinpätkää, puuhellaan keskikokoista klapia ja leivinuuniin pitkää halkoa. Siinä sitten arvotaan paljonko pitäisi tehdä mitäkin sorttia. Kukaan kun ei tiedä siinä vaiheessa minkälainen talvesta on tulossa, eli mitkä tulisijat tulevat useimmin lämpiämään. Vaan onpa liiteristä mukava sitten talvella kuivia halkoja ja klapeja hakea. Ja tuntuvat ne vääränmittaisetkin palavan uunissa kuin uunissa jos vaan mahtuvat luukusta sisään.