sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Palasaippuaa ja -shampoota

Ei ole oikeastaan mitään järjellistä perustetta tuottaa nestemäistä saippuaa ja pakata sitä muovipulloon. Kun tähän lisätään se, että muoviin pakattu nestemäinen saippua usein vielä tuotetaan ties missä, ties mistä ainesosista ja kuljetetaan kaukaakin ostajien luo, perustelut moisen tuotteen käyttämiselle alkavat olla aika vähissä. On aika ottaa askel kohti saippuan ja shampoonkin lähtöpistettä ja perusolemusta.




Ihan vielä en osaa tehdä saippuaa itse, vaikka siihenkin hommaan olen kyllä ryhtymässä. Saippuan valmistaminen vaatii vielä hiukan lisää aiheeseen perehtymistä, vaikka ei sen kuulema vaikeaa pitäisi olla (kuuluisat viimeiset sanat?). Hommassa on vielä asiaan perehtymättömyyteni lisäksi sellainenkin pikku mutka, että saippua-ainekset kipittävät vielä sorkillaan lampolassa. Kunhan teurastushommiin tulee ryhdyttyä, otan rasvan talteen ja alan saippuan keittoon.




Toistaiseksi olen siis siinä pisteessä, että ostan saippuani kaupasta. Ja vain palasaippuaa. En siis osta enää nestemäistä, mutta en osaa vielä tehdä sitä palasaippuaa myöskään itse. Myönnän kehittäneeni saippuoiden ostamisesta jo jonkin sortin harrastuksen. Bongaan niin lähikaupasta, messuilta kuin reissun päältäkin ihania saippuoita ja haltioidun palasaippuahyllyn luona aina sitä enemmän, mitä suurempi valikoima on. Myönnän, että olen edennyt tässä ihan fiilispohjalta. En siis ole toistaiseksi perehtynyt esim. siihen, mitä nämä kaupan saippuat sisältävät tai miten ne on tuotettu. Arvelin hypätä kokonaan sen kohdan yli kohti kotitekoista saippuaa. Olen siis pitänyt nyt johtolankana sitä, että olen luopunut muovisista pumppupulloista ja kanistereista sekä siitä, että minun takiani roudattaisiin nesteitä ympäri maailmaa ainakaan tässä muodossa.

Olen päätynyt suorastaan keräilemään saippuoita. Onneni on, että ihanat vanhempani kuskaavat minulle reissuiltaan toinen toistaan hyväntuoksuisempia ja kauniimpia saippuoita. Lisäksi saippuasilmäni kehityttyä olen onnistunut löytämään palasaippuaa esim. museoista ja kaiken maailman toreilta ja markkinoilta. Pohjois-Savolaisen elämäni saippuakohokohtia ovat suuremmat markkinat, joita järjestetään useamman kerran vuodessa Kuopion torilla. Silloin on aina olemassa toivo, että keski-eurooppalaiset myyjät ovat hankkiutuneet paikalle saippuakojuineen, joissa valikoimaa on usein satamäärin.




Toistaiseksi olen kokeillut vain yhden valmistajan shampoopalaa, joka ei valitettavasti sopinut minulle ollenkaan. Arvelin ensin että hiuksille ja päänahalle pitää antaa aikaa tottua tähän uuteen aineeseen, mutta nyt vuoden päivät Flow cosmeticsin shampoopalaa käytettyäni joudun luovuttamaan. Minun kohdallani tämä tuote aiheuttaa sen, että hiukset lötköttävät jatkuvasti likaisen oloisina ja päänahka on ärsyyntynyt. Koska joudun työkseni keikkumaan asiakaspalveluhommissa, olisi ilmeisesti sangen suotavaa muistuttaa edes etäisesti siivoa ihmistä. Jollekin toiselle tämä shampoovalmiste saattaa hyvinkin sopia, joten en käy moittimaan itse tuotetta. Totean vain että me emme olleet luodut toisillemme.




Uusin löytö on Sola Saippua, johon törmäsin Kuopiossa erämessuilla. Valmistajan mukaan tuote sopii niin kropalle, hiuksille kuin parranajoonkin. Lisäksi tuote on valmistettu sellaisista raaka-aineista, että sitä voisi melkein syödä. Nämä lähtevät kokeiluun seuraavaksi.




Saippuapumppupulloista kaipaan niiden siisteyttä. Ne olivat hygieenisiä käytössä. Itse pullo on helppo pitää puhtaana, eikä pullon ympäristö juurikaan tärväänny. Palasaippuoiden kanssa on aina se, että niille pitää olla toimiva saippuakuppi. Moni ulkonäkö edellä suunniteltu saippuakuppi jättää veden lillumaan kupin pohjalle, jolloin saippuapala ei kuivu ollenkaan. Koskapa se on melko ällöttävää ja lillingissä pesii ties mitä, olen pyrkinyt valikoimaan saippuoille kuppeja ja alustoja, joilla ne pääsevät kuivumaan sekä ylä- että alapuolelta. Harmillisesti vähemmän nättejä ovat ne. Arvelin siirtyä saippuakupeista päreenpaloihin. Päre on aina sen verran kaareva, että saippuapalan allekin jää ilmaa ja erittäin pintakäsittelemätön, jolloin se myös hiukan imee nestettä. Lisäksi ne voi nakata puuhellaan siinä kohdin kun rähmästyvät liikaa.

3 kommenttia:

  1. Aah, niin sama viehtymys äidillä ja tyttärellä! Marseillen saippuasta taisi kaikki alkaa - ja sen pitkä historia vankkoine kokemuspohjineen päihittää varmaan monet tulokkaat ainakin vielä pitkän aikaa. Mutta hienoa että monenlaista yritystä on korvata muovipullot ja kyseenalaiset valmistusaineet.
    Onnea taas matkaan, pioneerihenkinen tyttäreni! ��❤️

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä saippuanvalmistukseen! Eiköhän se onnistu noin kätevältä emännältä. Pari vinkkiä shampoopalaksi : ent.Carita-kosmetiikan, nykyisen Cattecon Tyrnishampoopala. Ei lähmäytä niinkun ns. normaalit hiuksille tarkoitetut saippuat, koska on ns. shampoopohjainen. Samoin Famon pöllön muotoiset shampoopalat on shampoo- eikä saippuapohjaisia. Molemmilta firmoilta löytyy myös palahoitoaine. Itekkin olrn hommannut muutaman keraamisen saippua-alusen jossa reiät pohjassa, mutta ei se täysin tuohon lilluntaan auta. Luffa-viipaleen päällä kuivuu hyvin, ostaa isomman luffan ja leikkaa itse sopiviksi viipaleiksi. Kiva seurata teitin puuhia tätä kautta :) t.Minna Suvelasta :)

    VastaaPoista
  3. Ite kokeilin saippuan tekoa öljystä ja lipeästä. Taisivat onnistua, mutta ovat vielä tekevöitymässsä.
    Areenassa on ollut sellainen pätkä missä Martat tekevät perunajauhoja ja saippuaa sisälmyksistä. On pitänyt kokeilla kanssa. Siitä ei kyllä taida ihmiskehon pesuun soveltuvaa tulla! Olen sulatellut lampaan rasvat teurastuksen jälkeen linnuille talipötköiksi ja se rasva haisee kyllä ihan karmealle!

    VastaaPoista