Muutama viikko sitten kylvettiin jo osa siemenistä. Nyt
tainta pukkaa erinäinen valikoima tomaatteja, maissi ja jättisipuli. Tomaatin
taimet ovat ihan uskottavan näköisiä ja jopa tuoksahtavat jo tomaatilta
(kuvassa reunoilla). Sitä tuoksua tuli haisteltua yli oman tarpeen kolmena 90-luvun
kesänä, joina puskin töitä kaupallisella tomaattitarhalla.
Ylipirteä
radiomainos kehottaa pitämään silmällä, ettei tomaattien taimista tule ohuita
luiruja valonpuutteen takia. Sitten pitäisi enää tietää, miltä näyttää se
tarpeeksi valoa saanut taimi. Koska ne joka tapauksessa näyttävät pirteiltä ja
puskevat uutta lehteä, en aio menettää yöuniani tämän asian takia.
Maissin osalta tilanne näyttääkin sitten hieman
haasteellisemmalta. Eikö haasteelliseksi kutsuta nykyään mahdottomia tapauksia?
Joko siemenissä on jotain vikaa, tai sitten minä olen toiminut jotenkin väärin.
Pussillinen maissinsiemeniä kun tuotti vain yhden (1) taimen. Kyseinen taimi
tosin on hirmu pirteä ja reipas, mutta kovin yksinäinen (kuvassa keskellä). Täytynee
ostaa toinenkin pussi samaa tavaraa ja kokeilla vielä josko määrä korvaisi
laadun. Tulinpa vielä pöyhineeksi mullan ammattimaisesti haarukalla, koska
arvelin etten enää kovin suurta tuhoa pysty maissinsiementen osalta aikaan
saamaan. Osa mullassa mujuavista siemenistä näyttä olevan homeessa. Lienee
ollut kelmu liian kauan purkin päällä siinä itämistä odotellessa. Ja kyllä,
siinä pahuksen kelmussa oli ilmastointireiät.
Kuvassa keskellä edessä (mukeissa) kasvavat epämääräisen
näköiset luikerot ovat – uskokaa tai älkää – jättisipulin alkuja. Eläissäni ole
sipuleita siemenistä kasvattanut, joten en myöskään omaa mitään käsitystä siitä,
miltä alkujen pitäisi näyttää. Oikein itseänikin jännittää voiko noin epämääräisen
näköisistä aluista lopulta sipuleita sukeutua.
Koko komeus rehottaa vanhassa, kyljelleen käännetyssä
akvaariossa. Takana on vanha ikkuna, josta vetää, joten husbandin ideoimalla akvaariosovelluksella
saatiin estettyä taimien kylmettyminen ja ehkä saavutettua jopa vähän
lämpimämpi kasvuympäristö, vaikka etusivu onkin auki. Samassa huoneessa
vapaasti majailevat kissatkin ovat jostain kumman syystä jättäneet taimet
rauhaan. Saanevat räpeltää tarpeeksi kasvuston kanssa ulkoilureissuillaan.
Kylvämistä odottavat vielä:
-
nauris
-
pinaatti
-
tilli
-
punajuurikas
-
avomaankurkku
-
silpoydinherne
-
lanttu
-
sokeriherne
-
porkkana
Nauriilla on Suomen historiassa niin kunniakkaat perinteet,
että pakkohan sitä on kokeilla. Juureksista toivon saavani lisuketta peura- ja
hirvipaisteille. Pinaatinsiemeniä ostin suutuspäissäni näköjään kahtakin
sorttia sen jälkeen, kun olin taas tullut kipeäksi kaupan
einespinaattikeitosta. Tilliä kasvatellaan uusien perunoiden seuraksi ja
kalansaaliin toivossa. Herneitä ostin ihan summamutikassa. Mikä ihmeen
SILPOYDINherne? Sokeriherne nyt sentään kuulostaa vielä jotenkin normaalilta.
Enpä ollut muuten tiennyt, että punajuuri on viralliselta nimeltään
punajuuriKAS. Nyt tiedän.
Vielä kun löytäisin ne viime syksynä talteen keräämäni kukansiemenet.
Arvatkaa kirjoitinko mihinkään muistiin minkä kukan siemeniä ne olivat. En
kirjoittanut. Enkä löydä siemeniä. Saattaa mennä uusien ostamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti