Kävin pääsiäisenä kohdistamassa uuden kiväärini. Ostin Sako A7:n itselleni ystävänpäivälahjaksi helmikuussa syksyn peuran- ja hirvenmetsästyskautta silmälläpitäen. Käytettyähän minä ostamaan lähdin, mutta pitihän sitä uusiakin käpistellä. Eikä se uusi Sako sitten enää kädestä irronnutkaan. No, kun kerralla ostaa hyvän ja kunnollisen, niin siinä on minulle nyt kivääriä loppu iäksi. Uusi Tikka olisi ollut hieman edullisempi, mutta tuntui käteen muoviselta ja kevyeltä, jotenkin heppoisemmalta kuin Sako.
Ostoreissulle piti matkata Ylöjärvelle asti, mutta se kannatti. Ylöjärven Asetarvikkeen myymäläpäällikkö Susanna Lepistö on kerrassaan mahtava tapaus. Olin tehnyt aiemmin tiedustelukäynnin lohjalaiseen aseliikkeeseen, josta tulin jotakuinkin ulos heitetyksi. Ei tainnut setäihminen, joka putiikin omistaa oikein uskoa minun asiaani, eikä näemmä ollut tarpeeksi rahan ahnekaan teeskennelläkseen kiinnostunutta. Vaan onneksi siis hetken googlettamisen tuloksena löytyi Ylöjärven putiikki erittäin hyvällä valikoimalla, mahtavalla asiantuntemuksella ja oikealla asenteella.
Mielenkiintoinen pikku yksityiskohta Sako -nimen historiasta: Vuoteen 1938 asti Sako Oy oli nimeltään Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy. 1985 loppui sitten Oy Sako Ab:kin (sulautettiin Nokiaan).
Olipa kerrassaan mukavaa pitkästä aikaa ammuskella radalla. Koko seuran hirviporukka (minä + 3 miestä) oli mukana. Heistä olikin paljon apua kiväärin kohdistuksessa. Oikeat asetukset löytyivätkin heti muutamien kohdistuslaukauksien jälkeen. Kuulosuojaimiakaan ei äänenvaimentimen kanssa tarvinnut. Etäisyyttä tauluun oli tällä kertaa 75m. Täytyy vielä kesän mittaan käydä ampumassa myös 100 metristä ja 50 metristä ja kokeilla myös Ihan Oikeilla kudeilla. Kohdistushommissa kun oli käytössä vain nuo ratakudit. Väijykopin etäisyys peurojen ruokintapaikalta on 50m, joten siihen on tottuminen. Kuvassa ekat 5 osumaa kohdistusten jälkeen.
Riista -lehden juttu Sako A7:sta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti