Parsiminen

Vanhan talon asukkaana osaa antaa arvoa kunnon villavaatteille. Villasukat ovat omasta mielestäni ne, joiden ansiosta ylipäätään jää henkiin. Villapaidat ja kintaat tulevat hyvänä kakkosena. Jotakuinkin ympärivuotinen villasukkien käyttö laittaa sukat koville, eikä reikien ilmaantumiselta vältytä. Myös kotioloissa käytettävät kintaat päätyvät ulkotöissä tiukkojen tilanteiden eteen ja rikkoutuvat ennemmin tai myöhemmin. Mitäänhän ei yhden rikkoutumisen takia pois heitetä. On siis syytä osata parsia. Tässä minun versioni.

Ilman kunnon villalankaa ja parsinneulaa ei koko hommasta kannata haaveillakaan. Ompeluneulalla ei näissä hommissa tee mitään. www.taito.fi neuvoo valitsemaan tekokuidulla vahvistettua villalankaa. Minä olen parsinut aina ihan perus villalangalla ja hyvä on tullut. Lanka kannattaa pujottaa neulaan kaksinkertaisena. Silloin paikasta tulee vahvempi.

Käsityöharrastajilla on käytössä ns. parsimissieni, joka pujotetaan parsittavan kohteen alle. Sieni on ikäänkuin "tyyny", jonka päälle paikka on helppo kursia. Nähdäkseni suurinpiirtein saman asian ajaa vasen käsi (olettaen että parsija sattuu olemaan oikeakätinen). Kuvien parsittava kohde on kinnasparin vasemmanpuoleinen yksilö, jonka oikeanpuoleista on parsittu jo monesti. Kintaat ovat olleet minulla käytössä reilut 15 vuotta. Mikäli olisin kipannut ne roskiin ensimmäisen reijän ilmaannuttua, ne olisivat maanneet kaatopaikalla ja toistakymmentä vuotta. Mitä järkeä siinä nyt olisi.

Taiteellisempaa silmää saattaa rasittaa tapani parsia ihan kaikki parsittava tuolla samalla langalla. Itse näen että tärkeämpää kuin värien mätsääminen, on se että kintaat yms. ovat ehjiä. Pihatöissä välttää epäedustavampikin pukine.

www.taito.fi ohjeistaa purkamaan reikäkohdan tasaiseksi neliöksi. Ovat sitä mieltä että se helpottaa hommaa. En ole nähnyt moista tarpeelliseksi. Pieteetillä parsimiseen suhtautuva taito.fi on myös sitä mieltä, että parsimisalueen ympärille tulisi ommella neliö poimien kaikki silmukat mukaan. Tämän pitäisi estää uusien reikien muodostumista paikatun reijän ympärille. Itse olen vain aloittanut parsimisen hiukan reijän ulkopuolelta, eikä uusia reikiä ole paikattujen viereen ilmaantunut.

Pujotan siis neulan hieman reijän ulkopuolelle joka toisen silmukan yli, joka toisen ali.

Sitten pujottelen langoista edestakaisin pitkittäissuuntaisen loimen. Jokaista silmukkaketjua reijän kohdalla korvaa pitkittäissuuntainen lankapari. Lanka kannattaa tuoda reilusti parsimiskohdan yli kummastakin päästä.

Sen jälkeen lankaa pujotellaan vaakasuunnassa edestakaisin. Jälleen joka toisen silmukan tai loimilangan yli, joka toisen ali. Ja jälleen käydään kääntymässä reilusti parsimiskohdan ulkopuolella.

Näin reijän paikalle muodostuu ristikko.

Kun parsimiskohta on käyty näin läpi kahteen suuntaan pujottelemalla on lopputuloksena jälleen ehjä neuleen pinta. Lankojen päät kannattaa pujottaa nurjalle puolelle ja päättää sinne. Mitään solmuja ei tarvitse ruveta tekemään. Sen kun vain katkaisee langat kun on ne pätkän matkaa ehjälle aluelle pujotellut.

Kyseessä ei varmaankaan ole maailman kaunein paikka, mutta käytännöllinen se on. Käyttämäni tuplalangan seurauksena neuleessa tuntuu tovin aikaa kohouma (esim. sukan pohjassa), mutta se tasottuu nopeasti ja pysyy kauemmin ehjänä kuin yhdellä langalla tehty paikka.

Parsimalla lisää villaneuleiden käyttöikää helposti vuosia ja taas vuosia. Itse parsiminen vaatii hieman harjoittelua, mutta on itse asiassa suorastaan mukavaa puuhaa kun siihen oppii. Mitä parhainta parsiminen on paikassa, jossa joka tapauksessa joutuu odottamaan paikallaan. Esim. juna- tai laivamatka mahdollistaa keskittymisen parsimiseen sen sijaan että pläräisi naamakirjaa tai nettiä.