perjantai 28. maaliskuuta 2014

Siitä se ajatus sitten lähti



Tervetuloa kanssani noin loppuelämän mittaiselle matkalle. Päämäärästä ei ole tietoa, joten tarkoitus on nauttia matkasta ja uuden oppimisesta.

Siirtelen ruokatalouttani ja kaikkea muutakin mahdollista kohti omavaraisuutta ja innostun matkalla uusista asioista. Kohti omavaraisuutta olen pyrkinyt siirtymään, koska haluan esimerkiksi yhä tarkemmin tietää mitä syön: Mistä ruoka on peräisin, miten se on kasvatettu ja kuinka käsitelty. Lisäksi nykymaailman sähkön-, veden- tai ruuanjakeluverkostoon ei enää ole oikein luottaminen. Tähän herättiin melko konkreettisesti siinä vaiheessa kun sähköt olivat melkein viikon poissa toissa talvena. Omavaraisuusteemalla lipsutaan siis välillä vähän doomsday prepper -meiningillekin, mutta sehän oikeastaan samaa aihealuetta.

Jotkut projektit osoittautuvat menestykseksi ja toiset haudataan mutta pääasia, että taas on opittu jotain uutta. Metsästyskortin suoritin viime talvena. Mehiläishoitokurssi on meneillään, ensimmäiset taimet kylvetty pari viikkoa sitten ja ladosta löydetty kolme katiskaa. Kanoista ja kanalasta on olemassa jo lupaus ja kasvihuonetta mallaillaan pihalle.

Tietoa ja taitoa on toistaiseksi rajallisesti, mutta opaskirjoja kuluu ja google auttaa. Kukapa sen tietää kuinka pitkälle tämä innostus pääsee ryöstäytymään, mutta varsinaisia tavoitteita tai aikatauluja en halua hommalle asettaa, jottei tästä tule pakolla tekemistä.

Lähinnä joka projektiin ”pääsee” osallistumaan myös armas husbandini. En kuvittele hetkeäkään että saisin toteutettua kaiken maailman ideoitani ilman hänen kätevyyttään, ongelmanratkaisutaitojaan ja suosiollista asennettaan.

Kirjoittelen jatkossa asioista sekä aihealueittain että kalenterin vaatiman työjärjestyksen mukaan. Lähitulevaisuuden ohjelmistossa seuraa ainakin mehiläisten ja kanojen hankintareissut, sekä kasvihuoneen pystytys ja mahdollisesti edelleen elossa olevien taimien istutus.