maanantai 7. syyskuuta 2015

Mehiläisten talviruokinta ja punkkitorjunta

Koska mehiläiset joutuvat syksyllä luopumaan työllä ja vaivalla keräämästään hunajasta, on tilalle hankittava muuta talvievästä. Jotkut jättävät osan hunajasta mehiläisille, mutta varmempi konsti on sokeriliemi. Hunajahan olisi se luonnonmukainen keino, mutta koska hunajassa on ns. epäpuhtauksia, on vaarana se että mehiläisille iskee talven aikana kakkahätä. Ja mehiläinenhän ei pesäänsä kaki. Suomalaisessa talvessa taas "nurkan takana" käväisemisestä ei hyönteiselle hyvää seuraa, joten päätin pelata varman päälle ja hankkia sokeriliemet.

Mehiläiset valmistavat sokeriliemestä hunajaa muistuttavan seoksen ja varastoivat sen hunajan asemasta kennoihin. Sokeriliemi tulisi laitta sen verran ajoissa, että mehiläiset ehtivät vielä kesäsäiden aikana peittää ruokakennot vahakannella ja näin varmistaa ruuan säilymisen. Olen tämän homman kanssa tänä kesänä kieltämättä hieman myöhässä, mutta eipä niitä kesäsäitäkään ole näkynyt, joten ei auta kuin toivoa parasta.

Mikäli pesiä olisi vain yksi, korkeintaan kaksi, voisi sokeriliemen keitellä itsekin. Resepti on yksinkertainen: 3 osaa sokeria ja 2 osaa vettä. Tällä ohjeella saadaan 60 prosenttinen liuos, joka on aivan tarpeeksi hyvä. Valmiina ostettava, optimaalinen liemi on 67 prosenttista. Sokerilientä kuluu pesää kohden noin 25 litraa jos osastoja on kaksi, joten viiden pesän liemien keittelyssä menisi jo sekä ikä että terveys varsinkin kun aina osa päivistä haaskaantuu palkkatyössä. Ostin siis liemet valmiina.

Ennen ruokintaliemen tarjoilua pesistä poistetaan hunajat. Jätetään siis vain pesien alin, tai kaksi alinta osastoa (tästä on eri ammattilaisilla ja harrastajilla eri näkemyksiä), joissa mehiläiset kesäaikaan lisääntyvät ja talviaikaan majailevat. Päätin tehdä kuten viime syksynäkin, eli jätin vahvemmille pesille (joissa oli suurempi nuppiluku) kaksi osastoa ja heikommille pesille (joissa on pienempi nuppiluku) yhden osaston. Tämä siksi, että pienempi porukka ei pysy lämpimänä talven pakkasilla kahden osaston pesässä. En tiedä, edettiinkö viimeksi tiedolla, taidolla vai tuurilla, mutta yksikään pesistä ei kuollut talven aikana siitäkään huolimatta että roudasin ne marraskuun räntäsateessa eteläisestä Suomesta Savoon.




Kun hunajat on nosteltu pois pesistä, lisätään ylimmän/ainoan osaston päälle ruokintakaukalo, johon sokeriliemi kaadetaan. Kaikki pesän tarvitsema 25 litraa ei mahdu ruokintakaukaloon kerralla, vaan lientä lisätään päivien kuluessa sitä mukaa kun mehiläiset ehtivät sitä kennoihin pakata. Ruokintakaukalon keskellä on "korotettu rako", josta mehiläiset pääsevät ruuan ääreen pesästään kömpimään. Raon päällä on muovisuojus niin, että mehiläinen juuri mahtuu tuon korotetun raon ja suojuksen välissä kulkemaan. Ilman kulkua rajoittavaa suojusta pörriäiset hukkuisivat ruokaansa.




Ei ole kuulkaa helppoa ottaa kuvia kun kädessä on kainaloihin yltävät "siementäjän hanskat" ja ympärillä pärrää vimmastunut mehiläisparvi. Kaiken lisäksi mehiläiset ovat niin persoja sokeriliemelle, että osa niistä onnistuu aina hukuttautumaan liemeen siinä vaiheessa kun sitä kaukaloon kaataa.




Jotta katto saadaan sopimaan takaisin pesän päälle, täytyy ruokintakaukalon ympärille laittaa ns. korotusosa. Tämä korotusosa tarvitaan myös punkintorjunta-aineen haihtumisen ja ilmankierron parantamiseksi. Ruokintakaukalo peitetään kannella jotta liemestä ei haihdu kosteutta. Ensimmäisellä ruokintakierroksella olin unohtanut laittaa yhteen kaukaloon kannen ja sen seurauksena ruokintaliemi oli alkanut kuivua ja kiteytyä. Ruokintakierroksia täytyy tehdä kolmesta neljään, jotta mehiläiset saavat kerättyä talteen kaiken talven aikana tarvitsemansa ravinnon.




Sokeriliemen antamisen yhteydessä laitetaan pesiin myös punkintorjunta-aineet. Suomessa on viime vuosikymmeninä yleistynyt varroapunkki, joka on levinnyt lähes koko maahan. Punkki loisii mehiläisissä ja ilman ehkäiseviä ja torjuvia toimia hivuttaa muutamien vuosien aikana koko pesän kuoliaaksi. Käsi pystyyn moniko tiesi että mehiläisillä voi olla punkkeja?




Punkkeja torjutaan syksyisin joko muurahaishapolla tai tymolilla. Näitä torjunta-aineita ei ole syytä säikähtää, sillä muurahaishappohan on muurahaisten tuote ja tymolia löytyy mm. ajuruohojen ja timjamin öljyistä. Punkkitorjunta laitetaan lisäksi pesiin siis vasta kun hunaja on poistettu. Se häviää ja haihtuu pesistä ennen seuraavan vuoden satokautta. Käytin tänäkin vuonna käteviä tymolityynyjä, joissa aine on imeytetty noin 5x15cm -kokoiseen Wettex -tiskirätin palaan. Tyyny torjuu oikein annosteltuna (1 kpl 12 gramman tyynyjä per osasto minun kalustossani) pesän punkeista noin 80%. Käyttökin on helppoa: Rätinpala vain sujautetaan kehien päälle.

Kun mehiläiset ovat saaneet valmiiksi talviruokavarastonsa ja kun ilma alkaa pakastua, vaihdetaan ruokintakaukaloiden tilalle lämpöeristeet ja pesän kulkuaukko suojataan jyrsijäverkolla. Kesäisin ei talttahampailla ole mehiläispesiin mitään asiaa, mutta talvella mehiläiset eivät pysty pesäänsä puolustamaan. Mikäli ei siis halua syöttää sokeriliemiä hiirille, on syytä laittaa ovelle verkko, josta mehiläinen mahtuu kulkemaan läpi, mutta joka jättää hiiret etsimään muita ruokakomeroita. Sittenpä jäädäänkin odottelemaan kevättä.

Lähteet:
www.mehilaishoitajat.fi
www.hunaja.fi
http://www.saunalahti.fi/nenikoj/hunaja/syystoimet.html