Vanhaa maatilaa asuttava pariskunta ottaa askeleita kohti omavaraista elämää. Tavoitteena on tuottaa mahdollisimman pitkälle ruoka itse, löytää ja elvyttää vanhoja, jo unohtuneita tietoja ja taitoja sekä varautua pärjäämään poikkeusolosuhteissa.
perjantai 25. huhtikuuta 2014
torstai 24. huhtikuuta 2014
Sakoilua
Kävin pääsiäisenä kohdistamassa uuden kiväärini. Ostin Sako A7:n itselleni ystävänpäivälahjaksi helmikuussa syksyn peuran- ja hirvenmetsästyskautta silmälläpitäen. Käytettyähän minä ostamaan lähdin, mutta pitihän sitä uusiakin käpistellä. Eikä se uusi Sako sitten enää kädestä irronnutkaan. No, kun kerralla ostaa hyvän ja kunnollisen, niin siinä on minulle nyt kivääriä loppu iäksi. Uusi Tikka olisi ollut hieman edullisempi, mutta tuntui käteen muoviselta ja kevyeltä, jotenkin heppoisemmalta kuin Sako.
Ostoreissulle piti matkata Ylöjärvelle asti, mutta se kannatti. Ylöjärven Asetarvikkeen myymäläpäällikkö Susanna Lepistö on kerrassaan mahtava tapaus. Olin tehnyt aiemmin tiedustelukäynnin lohjalaiseen aseliikkeeseen, josta tulin jotakuinkin ulos heitetyksi. Ei tainnut setäihminen, joka putiikin omistaa oikein uskoa minun asiaani, eikä näemmä ollut tarpeeksi rahan ahnekaan teeskennelläkseen kiinnostunutta. Vaan onneksi siis hetken googlettamisen tuloksena löytyi Ylöjärven putiikki erittäin hyvällä valikoimalla, mahtavalla asiantuntemuksella ja oikealla asenteella.
Mielenkiintoinen pikku yksityiskohta Sako -nimen historiasta: Vuoteen 1938 asti Sako Oy oli nimeltään Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy. 1985 loppui sitten Oy Sako Ab:kin (sulautettiin Nokiaan).
Olipa kerrassaan mukavaa pitkästä aikaa ammuskella radalla. Koko seuran hirviporukka (minä + 3 miestä) oli mukana. Heistä olikin paljon apua kiväärin kohdistuksessa. Oikeat asetukset löytyivätkin heti muutamien kohdistuslaukauksien jälkeen. Kuulosuojaimiakaan ei äänenvaimentimen kanssa tarvinnut. Etäisyyttä tauluun oli tällä kertaa 75m. Täytyy vielä kesän mittaan käydä ampumassa myös 100 metristä ja 50 metristä ja kokeilla myös Ihan Oikeilla kudeilla. Kohdistushommissa kun oli käytössä vain nuo ratakudit. Väijykopin etäisyys peurojen ruokintapaikalta on 50m, joten siihen on tottuminen. Kuvassa ekat 5 osumaa kohdistusten jälkeen.
Riista -lehden juttu Sako A7:sta:
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Mehiläishoitokurssin tarhakäynti
Viime viikonloppuna oltiin jännän äärellä: Mehiläishoitokurssi oli
edennyt siihen vaiheeseen, että edessä oli ensimmäinen tarhakäynti.
Aloitin tänä vuonna helmikuun alussa mehiläishoidon
peruskurssin. Kurssin järjestää Uudenmaan Mehiläishoitajat ry. Lähtötilannehan
oli se, etten tiennyt tästä(kään) hommasta yhtikäs mitään, enkä ollut eläissäni
ollut näköetäisyyttä lähempänä mehiläispesiä. Googletin itseni kurssille,
tilasin materiaalin ja aloin perehtyä ankarasti. Lauri Ruottisen "Mehiläishoitoa käytännössä" osa 1 on amatöörille kertakaikkiaan välttämätön oppikirja, joka sisältää peruskuviot koko hommasta. Kakkososassa onkin sitten jo erikoisjuttuja.
Uuden kirjallisuuden lisäksi luen kannesta kanteen vielä nämä hienot vanhat kirjat: Einari Kaskimiehen "Tuottava mehiläishoito" vuodelta 1945 (Pellervo-Seuran julkaisu) sekä Lauri Tuomasen "Mehiläisten hoito" vuodelta 1948. Mehiläistarhauksen historia alkaa faaraoiden ajalta, joten nämä opukset eivät ole mihinkään vanhentuneet.
Kurssi alkoi siis tukevalla kuuden lauantain annoksella teoriaa.
Viime lauantaina päästiin sitten mehiläistarhalle. Kaikki kurssilaiset
selviytyivät ensimmäisestä testistä: Kukaan ei lähtenyt huutaen ja huitoen
juoksemaan siinä vaiheessa kun pesän katto avattiin ja asukkaat nousivat
ilmoille.
Ohjelmassa oli pajun kukinnan aikaan hoidettavat
keväthommat: Pesien pohjien vaihto ja jyrsijäverkkojen poisto, emon muninnan
tarkistus, ruokavarojen tarkistus, oksaalihappotiputus ja kuhnurikehien
lisääminen. Oksaalihappotiputuksella ja kuhnurikehien lisäämisellä ehkäistään
varroa -punkin lisääntymistä.
Ihan aluksi vaihdoimme talven jäljiltä verkkopohjat
umpipohjiin. Äkkiseltään ajateltuna pidin omituisena sitä, että pesissä on TALVISIN
verkkopohja ja KESÄISIN umpipohja, mutta itse asiassa juuri näin sen pitääkin
olla. Talvisin verkkopohja tuulettaa pesää. Kosteus ei pääse kerääntymään ja
jäätymään pesän sisälle. Kesäisin taas tarvitaan umpipohja, jotta sisälle
saadaan reippaan 30 asteen lämpötila, jossa sopii lisääntyä ja varastoida
hunajaa. Jyrsijäverkot estävät talttahammasporukan asettumisen talveksi
mehiläispesään. Talvella mehiläiset kerääntyvät palloksi pesän yläosaan
pysyäkseen lämpimänä, eikä niillä ole mahdollisuutta pakkasen keskellä lähteä
tunkeilijoita häätämään. Kesäisin yhtäänkään itsesuojeluvaistoa omaavat
jyrsijät älyävätkin kiertää täydessä toiminnassa olevan mehiläispesän riittävän
kaukaa.
Pohjien vaihdon jälkeen nostelimme muutamia kehiä (se
puukehikko, johon mehiläiset rakentavat vahakennoston) pesästä ja puhaltelimme
mehiläisiä pois nähdäksemme onko muninta jo käynnistynyt. Ja olihan se. Näin
erittäin ensimmäistä kertaa livenä kennoja, jotka oli tarkoin peitelty
lastenhuoneiksi. Peittosikiöiden (kannella peitetty kenno, jossa on toukka
kasvamassa sisällä) löytyminen kennostosta kertoo sen, että pesässä on
ylipäätään emo tallella ja hengissä ja että se on jo ryhtynyt toimeen. Jos
peittosikiöitä ei löydy, on syytä huolestua. Silloin emo on joko kuollut tai
huonokuntoinen. Älkää kysykö mitä sitten tehdään. Aletaan varmaan hommata uutta
emoa. Koulutukseni ei vielä yllä sinne asti.
Ruokavarojen tarkistus on helppo homma. Nostellaan taas
muutama kehä ja katsellaan, onko kennostossa sapuskaa (sokerimassaa /
hunajanjämiä) jäljellä vai ovatko kennot tyhjillään.
Seuraavaksi ruikitaan kennostojen väleihin tarkkaan lasketun
ja laimennetun reseptin mukaan oksaalihappoa. Hapolla torjutaan varroapunkkia,
joka on mehiläisille kuolemaksi jos pääsevät valtoimenaan lisääntymään.
Oksaalihappoa on esim. raparperissa, joten vallan kamala myrkky ei ole
kyseessä.
Punkeille rakennettiin vielä toinenkin ”ansa”. Pesään
lisättiin kuhnurikehä, jolla yllytetään mehiläisiä tuottamaan kuhnuritoukkia.
Mehiläispesässähän työnjako menee sillai modernisti, että lentomehiläiset,
jotka keräävät mettä, ovat kaikki naaraita, kun taas pesässä huushollaavat ja
toukkia hoitavat kuhnurit ovat kaikki uroksia. Koska kuhnuripoikatoukat ovat
isompia ja viihtyvät kennossaan pidempään, hakeutuvat punkit niihin
aterioimaan. Myöhemmin osa kuhnuritoukista sitten poistetaan pesästä
punkkeineen. Täysin punkeista ei koskaan päästä eroon, mutta pyrkimys on pitää
punkkikanta niin pienenä, että mehiläiset niiden kanssa pärjäävät.
Termistöhän tässä saattaa vielä vähän hakusessa olla, joten
toivottavasti kukaan mehiläishommiin perusteellisesti perehtynyt ei tätä juttua
luettuaan menetä mielenrauhaansa. Asiasisältö kuitennii on pitkältikin
kohdallaan.
Seuraavana kurssipäivänä ohjelmassa on osaston lisääminen
(rakennetaan mehiläispesään lisää kerroksia), kakuston rakennuttaminen (ei
kuulkaa aavistustakaan) ja tautitarkkailu. Vähänkö jännää!
Toimittaja Erja Hinkkanen teki jutun mehiläishoitokurssistamme Länsi-Uusimaa lehteen. Tämän blogikirjoituksen kuvat ovat ko. jutusta ja itse juttu löytyy osoitteesta http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/289242-mehilaistarhaus-elaa-nousukautta.
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Puutarhaohjelmia ideoiden ja opin toivossa
Kävin läpi kevään televisiotarjonnan puutarhaohjelmien osalta. Tavoitteena on seuloa joukosta ne, joista voisi saada ohjeita ja ideoita hyötypuutarhan ja mehiläistarhan pykäämistä varten. Kylläpä tämän alan ohjelmaa pukkaakin vähän joka kanavalta. Tässä kanavien omat kuvailut ohjelmista (lainausmerkeissä) ja perässä omaa kommentointiani. Kuvat tietty googlesta. Osa puutarhasarjoista alkaa vasta huhti/toukokuun aikana.
Tanskalainen maajussi
(Bonderøven)
Wikipedia tietää kertoa, että ”Sarja seuraa nuorta (s. 1983)
Frank Erichseniä joka ostaa vanhan maatilan läheltä Grenåta ja ryhtyy
toteuttamaan unelmaansa yksinkertaisesta maalaiselämästä ja omavaraisuudesta.
Käsistään kätevä Frank käyttää mielellään vanhoja koneita ja menetelmiä. Frank
ei ole kuitenkaan kokonaan siirtynyt vanhaan aikaan, vaan käyttää myös
nykyaikaisia välineitä, kuten traktoria ja sähkötyökaluja. Frank kuvaa
tavoitteitaan seuraavasti: "tarkoituksena ei ole siirtyä kivikaudelle vaan
pyrkiä tekemään asiat yksinkertaisemmin."”
Sanomattakin on selvää, että Frank on suuri idolini. Hepulla
on asenne kohdallaan. Jos jotain taitoa ei hallussa ole, se opetellaan. Jos
jokin työkalu uupuu, se hankitaan, tai jopa tehdään. Ja joka homman kohdalla
todetaan erikseen että onpa tämä hauskaa! Jotain tämän kaverin kuvioista kertoo
se, että oluen teko aloitettiin viljan kylvämisestä ja saappaiden teko vasikan
teurastamisesta. Ihan mahtava ohjelma ja mahtava tyyppi!
Strömsö
”Vapaa-ajan ohjelma, jossa käsitellään mm. ruuanlaittoa,
puutarhanhoitoa, askartelua ja puutöitä. svenska.yle.fi/stromso”
Toinen pakollinen töllöteltävä on Strömsö. Vaikka siinä
homma meneekin välillä hifistelyksi ja kylttyyriä pukkaa hiukan enemmän kuin
ois tarvis, löytyy siitäkin välillä mahtavia ideoita. Ja ennen kaikkea rakastan
tuon ohjelman ”hitautta”. Ei meteliä, ei hässäkkää, ei kuvien kaaosta.
Sonjan puutarha
” Paitsi iskelmälaulaja, Sonja Lumme, 51, on myös
intohimoinen kotipuutarhuri. Uudessa sarjassaan laulava puutarhuri johdattaa
katsojat käytännönläheisesti puutarhanhoidon maailmaan. Hän antaa omakohtaisia
vinkkejä kasvien ja välineiden valinnassa tuiki tärkeää maanhoitoa
unohtamatta.”
Tämä on loistava ohjelma meikäläisen kaltaiselle
aloittelijalle. Ohjelma on mallia ”rautalankaa ja väritusseja”. Katsojan ei
oleteta tietävän yhtään mitään ja kaikki puutarhaan liittyvä käydään läpi
alusta alkaen ja perusteita myöden. Hieman häiritsevän sivumaun ohjelmaan tuo
sponsorien tuotteiden kainostelematon tyrkytys. Ohjelman esittelytekstin
uhkauksesta huolimatta on ainakin toistaiseksi säästytty juontajan laulamiselta.
Eden
” Pihoja, kuisteja ja terasseja uuteen uskoon laittavat
Edenin tutut ammattilaiset Minna Toivanen ja Tommy Kilponen. Kotimainen
puutarhaohjelma. 9. tuotantokausi.”
Tämä ohjelma menee puutarhan sisustamisen ja stailaamisen
puolelle. Työn alla on yleensä koko piha ja kuvat näytetään kuin
ryppyvoidemainoksessa ennen ja jälkeen romsteeraamisen. Kuvioon kuuluu myös se,
että kesken pihan työstämisen, kohteen emäntä lähetetään matkoihinsa. Kun piha
on valmis, hänet tuodaan paikalle silmät sidottuina. Kun side sitten
poistetaan, kuuluu hänen tietenkin henkäillä ihastuksesta ja ihmetyksestä.
Pihan möyrimisen lisäksi aikaa kuluu pihakalusteiden tekstiilien huolelliseen
valitsemiseen. Tästä ohjelmasta ei kyllä paljon käytännön vinkkejä irtoa, ellei
aio laittaa koko kulmakuntaa remonttiin.
Rakkaudesta
puutarhaan
”Tuttu puutarhakasvo Alan Titchmarsh esittelee tavallisten
brittien puutarhoja ja paljastaa niiden ihanuuden salat sarjassa Rakkaudesta
puutarhaan. Alan on löytänyt joukon viehättäviä pikku puutarhoja ympäri
Englantia. Ne ovat todellisia puutarhaparatiiseja, vaikka ovatkin tavallisten
ihmisten luomuksia. Todellisen puutarha-ammattilaisen silmään mikään ei ole
koskaan ihan valmista. Jokaisessa puutarhassa on aina jotain mitä voi vielä
pikkuisen kohentaa, ainakin omistajansa mielestä.”
Britit ilmeisesti harrastavat teemapuutarhoja, tai sitten ne
ovat muotoutuneet tämän sarjan kohteiksi jostain muusta syystä. Sarjassa on joka
tapauksessa esitelty maaseutupuutarhaa (keskellä lähiötä), muotopuutarhaa ja hunajatarhaa.
Tulossa on jaksoa perhospuutarhasta ja ruusupuutarhasta. Alan esittelee
täydellistäkin täydellisempiä puutarhoja ja haastattelee niiden
kuopsuttelijoita. Lieneeköhän suunniteltua, mutta toistuvaa näyttää myös olevan
se, että puutarhan omistaja (yleensä naisihminen) pyörii Alanin suorittaman
ongelmakohdan kohennuksen ajan siinä ympärillä voivottelemassa, että tuleekohan
tuosta nyt mitään ja eihän siitä nyt tuollaista voi tehdä. Tilanne toki
ratkeaa siihen, että kaikki ovat yltäkylläisen tyytyväisiä lopputulokseen.
Yhdessä voidaan sitten siemaista kuppi teetä puutarhan siimeksessä.
Yleltä kevään aikana tulevia puutarhaohjelmia:
Yle TV1 tiistaisin alk. 22.4. klo 19, Areena 30 pv
”Nuorena Aix-en-Provencessa asunut tv-puutarhuri Monty Don rakastaa Ranskaa ja sen puutarhoja. Esittelyssä on mm. Versailles’n huikaiseva puutarha ja monet muut tunnetut historialliset kohteet, mutta sarjassa vieraillaan myös pienissä yksityispuutarhoissa sekä maatiloilla. Kuvataiteet ja kulinarismi ovat jättäneet jälkensä ranskalaisiin puutarhoihin, mutta historian saatossa puutarhojen tehtävä oli myös pönkittää omistajansa sosiaalista statusta.”
Okei, asetan toiveeni tuohon maatilavierailujen osuuteen, koska on paljoltikin mahdollista, ettei puutarhani tule kilpailemaan ihan Versailles’n tasolla Vuoden piha –kisassa.
Puutarhakeskiviikko (Trädgårdsonsdag)
Yle Fem keskiviikkoisin alk. 30.4. klo 20.30, Areena 30 päivää
”Ruotsalaisen puutarhaohjelman uudet jaksot alkavat! Kevättyöt on koleudesta huolimatta saatava alulle, ja Pernilla, Tareq ja John rakentavat lämpöpenkin. Kasvihuone kaipaa myös piristystä, ja Tareq laittaa ruokaa varastoiduista juureksista.”
Tämä ohjelma vaikuttaa ihanan käytännönläheiseltä. Luotan siihen, että odotettavissa on jotain Strömsön tyyppistä.
Kartanopuutarhojen aatelia (Alan’s Garden Secrets)
Yle TV1 tiistaisin alk. 13.5. klo 19, Areena 30 pv
”Alan Titchmarsh esittelee Iso-Britannian historiallisia puutarhoja, joiden vaikutus näkyy edelleen puutarhalehdissä ja kirjoissa ympäri maailmaa. Mukana mm. Sissinghurstin valkoisten kukkien puutarha ja viktoriaaninen siirtomaavaikutteinen puutarha. Neliosaisessa sarjassa näytetään myös, miten kotipuutarhuri voi soveltaa näitä ideoita käytäntöön omalla pihallaan.”
Olisikohan niin, että nyt mennään korkealta ja kovaa, mutta ehkä tälle silti täytyy antaa edes yhden jakson mittainen mahdollisuus. Ties vaikka saisin päähäni haluta kolonialististyyppisiä ratkaisuja puutarhaani juurikin viktoriaanisen siirtomaavallan ajalta. Not. No, lupaavathan ne kuitenkin tuon kotipuutarhurin sovellusosuuden.
Maailman kauneimmat puutarhat (Around the World in 80 Gardens)
Yle TV1 tiistaisin alk. 10.6. klo 19, Areena 30 pv
”Monty Don esittelee 80 maailman kauneinta, mielenkiintoisinta tai upeinta puutarhaa ympäri maailmaa. Kymmenosaisessa sarjassa mukana ovat mm. Pekingin keisarilliset puutarhat, japanilaiset zen-puutarhat, newyorkilaisten joutomaille perustamat kasvimaat, sademetsäpuutarha Meksikossa sekä skandinaavinen puutarha Pohjois-Norjassa. Jaksoissa tavataan puutarhan suunnittelijoita ja historioitsijoita, jotka avaavat katsojalle puutarhan kiinnostavimpia puolia.”
Tästä taidan poimia valikoiden. newyorkilaiset joutomaille perustetut kasvimaat vaikuttavat mielenkiintoisilta, kuten myös skandinaavinen puutarha Norjassa. Sitten taas sademetsäpuutarhasta ei taida olla vinkkejä ottaa uusmaalaiselle mullanmöyrijälle.
Lisäksi uusintana nähdään:
Puutarhaunelmia
Yle TV1 keskiviikkoisin alk. 7.5. klo 20, Areena 7 pv
”Kotimaisessa sarjassa tutustutaan yksityispuutarhoihin ympäri Suomea. Uusinta vuodelta 2011.”
Kotimainen. Tämä täytyy kokeilla.
Pohjoismaisia puutarhoja
Yle TV1 perjantaisin 30.5. klo 20, Areena 30 pv
”Pohjoismaisessa sarjassa käydään mm. Drottningholmin linnapuutarhassa Tukholmassa ja Pyhäniemen kartanon mailla Hollolassa. Uusinta vuodelta 2012”
Taitaa taas olla rima aika korkealla ja fokus jossain ihan muualla kuin omavaraistaloudessa. Eipä taida olla mikään käytännön puutarhurin opetusohjelma. Tuskin kannattaa käyttää tähän aikaa, jos ei satu olemaan puutarhalehtien fiilistelyselailija. Pelkästä ihastuneesta huokailusta saattaa jäädä nälkäiseksi.
Iloa puutarhasta (Grönn Glede)
Yle TV1 sunnuntaisin 4.5. klo 11.35, Areena 30 pv
”Norjalaissarjassa seurataan kolmea rivitalonaapuria, jotka kaipaavat piristystä samannäköisille pihoilleen. Ammattilaistiimi ryhtyy suunnittelemaan jokaiselle omannäköistä pihaa. Puutarha voi olla niin viihtyisä, että siellä viettää koko kesäloman. Uusinta keväältä 2013.”
Tässä on riski, että pihojen tuunaamisesta tulee kilpavarustelua. Tai sitten se, että pihoista tehdään väkisin mahdollisimman erilaisia keskenään. Voisihan sitä jakson piruuttaan vilkasta.
torstai 3. huhtikuuta 2014
Kylvöhommia
Muutama viikko sitten kylvettiin jo osa siemenistä. Nyt
tainta pukkaa erinäinen valikoima tomaatteja, maissi ja jättisipuli. Tomaatin
taimet ovat ihan uskottavan näköisiä ja jopa tuoksahtavat jo tomaatilta
(kuvassa reunoilla). Sitä tuoksua tuli haisteltua yli oman tarpeen kolmena 90-luvun
kesänä, joina puskin töitä kaupallisella tomaattitarhalla.
Ylipirteä
radiomainos kehottaa pitämään silmällä, ettei tomaattien taimista tule ohuita
luiruja valonpuutteen takia. Sitten pitäisi enää tietää, miltä näyttää se
tarpeeksi valoa saanut taimi. Koska ne joka tapauksessa näyttävät pirteiltä ja
puskevat uutta lehteä, en aio menettää yöuniani tämän asian takia.
Maissin osalta tilanne näyttääkin sitten hieman
haasteellisemmalta. Eikö haasteelliseksi kutsuta nykyään mahdottomia tapauksia?
Joko siemenissä on jotain vikaa, tai sitten minä olen toiminut jotenkin väärin.
Pussillinen maissinsiemeniä kun tuotti vain yhden (1) taimen. Kyseinen taimi
tosin on hirmu pirteä ja reipas, mutta kovin yksinäinen (kuvassa keskellä). Täytynee
ostaa toinenkin pussi samaa tavaraa ja kokeilla vielä josko määrä korvaisi
laadun. Tulinpa vielä pöyhineeksi mullan ammattimaisesti haarukalla, koska
arvelin etten enää kovin suurta tuhoa pysty maissinsiementen osalta aikaan
saamaan. Osa mullassa mujuavista siemenistä näyttä olevan homeessa. Lienee
ollut kelmu liian kauan purkin päällä siinä itämistä odotellessa. Ja kyllä,
siinä pahuksen kelmussa oli ilmastointireiät.
Kuvassa keskellä edessä (mukeissa) kasvavat epämääräisen
näköiset luikerot ovat – uskokaa tai älkää – jättisipulin alkuja. Eläissäni ole
sipuleita siemenistä kasvattanut, joten en myöskään omaa mitään käsitystä siitä,
miltä alkujen pitäisi näyttää. Oikein itseänikin jännittää voiko noin epämääräisen
näköisistä aluista lopulta sipuleita sukeutua.
Koko komeus rehottaa vanhassa, kyljelleen käännetyssä
akvaariossa. Takana on vanha ikkuna, josta vetää, joten husbandin ideoimalla akvaariosovelluksella
saatiin estettyä taimien kylmettyminen ja ehkä saavutettua jopa vähän
lämpimämpi kasvuympäristö, vaikka etusivu onkin auki. Samassa huoneessa
vapaasti majailevat kissatkin ovat jostain kumman syystä jättäneet taimet
rauhaan. Saanevat räpeltää tarpeeksi kasvuston kanssa ulkoilureissuillaan.
Kylvämistä odottavat vielä:
-
nauris
-
pinaatti
-
tilli
-
punajuurikas
-
avomaankurkku
-
silpoydinherne
-
lanttu
-
sokeriherne
-
porkkana
Nauriilla on Suomen historiassa niin kunniakkaat perinteet,
että pakkohan sitä on kokeilla. Juureksista toivon saavani lisuketta peura- ja
hirvipaisteille. Pinaatinsiemeniä ostin suutuspäissäni näköjään kahtakin
sorttia sen jälkeen, kun olin taas tullut kipeäksi kaupan
einespinaattikeitosta. Tilliä kasvatellaan uusien perunoiden seuraksi ja
kalansaaliin toivossa. Herneitä ostin ihan summamutikassa. Mikä ihmeen
SILPOYDINherne? Sokeriherne nyt sentään kuulostaa vielä jotenkin normaalilta.
Enpä ollut muuten tiennyt, että punajuuri on viralliselta nimeltään
punajuuriKAS. Nyt tiedän.
Vielä kun löytäisin ne viime syksynä talteen keräämäni kukansiemenet.
Arvatkaa kirjoitinko mihinkään muistiin minkä kukan siemeniä ne olivat. En
kirjoittanut. Enkä löydä siemeniä. Saattaa mennä uusien ostamiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)