perjantai 11. joulukuuta 2015

Uusi kukko

Kalkkunoiden lisäksi kanalaamme muutti syksyllä myös uusi kukko. Koska pelkkä ajatus siitä, että kanakantamme muuttuisi banjonsoittajiksi (http://urbaanisanakirja.com/word/banjonsoittaja/) on perin vastenmielinen, pyrin uusimaan kukon ennemmin liian usein kuin liian harvoin. Edellinen kukko ehti palvella vuoden verran ja maistui sittemmin maukkaalta. Uuden Lassi -nimisen kukon sain ja hain jälleen ystävältäni, joka meille edeltävänkin kukon antoi. Vaihtarina kukosta toimitin hänelle hunajaa.



Lassi on sekarotuinen komistus, jossa on ainakin jotain jättirotua. Väriä ja kuviota löytyy joka lähtöön ja olemus on kaikenkaikkiaan melko rokkenroll. Jaloissa Lassilla on komeat koristesulat. Koska meillä on parikymmentä kanaa, päätimme kokeilla josko vanha ja uusi kukko osaisivat jakaa lauman ja elää sovussa, mutta noin 17 sekuntia Lassin saapumisen jälkeen valkeni, että vanha kukko ei uutta urosta tontillaan katselisi. Se hyökkäsi suin päin Lassin kimppuun. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut Lassi vain työnsi päänsä kanalan nurkkaan eikä yrittänytkään puolustautua. Niinpä Lassi jäi tuotapikaa kanalan ainoaksi valtiaaksi kun rettelöitsijä poistettiin maisemista. Vallanvaihto oli kanoillekin mieleen. Lassi kohtelee kanoja paljon nätimmin kuin vanha kukko. Ei sekään varsinaisesti äkäinen ollut, mutta paljon kipakampi tapaus kuin leppoisa Lassi.



Lassin valtava koko hieman mietitytti, koska kanamme ovat tavallisia, pienikokosia, alholaistyyppisiä otuksia, eikä niissä ole pisaraakaan mitään jättirotua. Päätimme seurata polkeeko Lassi pikkukanat littanaksi, mutta hyvin on kaikki sujunut. Ei näytä kokoero ketään haittaavan.

Mielenkiinnolla odotan sitä että pääsen keväällä laittamaan Lassin siittämiä munia hautomakoneeseen. Mahtavat olla jälkeläiset mielenkiintoisen näköistä porukkaa!




Toistaiseksi Lassi on hyväksynyt laumaansa myös viime kesänä hautomakoneessa kuoriutuneet kukonpoikaset. Edellinen kukko ei näitä ilmeisesti edes kukoiksi ymmärtänyt, koska ne silloin olivat vielä keskenkasvuisia. Täytyy seurata tilannetta kun kukot aikuistuvat.




Viime kesänä hautomakoneessa kuoriutuneista tiputytöistä kasvoi kauniita kanasia.


Kalkkunoita

En edes pysty palauttamaan mieleeni sitä hetkeä, jolloin varmistuin siitä, että on täysin välttämätöntä hankkia kalkkunoita. Kalkkunoitahan ei juuri missään pääse edes näkemään, joten idea saattaa olla peräisin Munanetistä, jossa muutamat kalkkunoiden omistajat julkaisevat kuvia omista linnuistaan. Ajatusta ei ollut vaikea myydä isännälle kotona. Ei siis muuta kuin Munanettiin ostoilmoitusta laatimaan. Koska kalkkunoita ei kovinkaan monella tunnu olevan, olin perin tyytyväinen että ilmoitukseni tuotti kuitenkin vastauksen. Ei siis muuta kuin kalkkunanpoikasia hakemaan.




Kalkkunoiden kanssa osaamiseni oli yhtä nollilla kuin alussa mehiläistenkin kanssa. Ei siis muuta kuin Google kauniiseen käteen ja perehtymään aiheeseen. Lisää kullanarvoisia ohjeita ja neuvoja sain poikasten myyjältä.

Minkälaisesta otuksesta onkaan siis kyse? Kyllä Wikipedia tietää. "Kalkkuna on kanalintuihin kuuluva lintu, joka on peräisin Pohjois-Amerikasta. Nykyisin yleisemmin tunnettu kesykalkkuna polveutuu villikalkkunasta. Villillä kalkkunalla on kuusi alalajia. Ne poikkeavat toisistaan jonkinverran sekä kooltaan että väriltään ja ovat kotoisin Pohjois-Amerikan eri osista. Kesykalkkunaa kasvatetaan nykyään laajalti siipikarjan lihatuotantoon. Kalkkunaa syödään jouluna Pohjois-Amerikassa ja laajalti Euroopassa sekä kiitospäivänä Pohjois-Amerikassa. Kesykalkkunasta on jalostettu lihaksikas, nopeakasvuinen lintu, jolla on erityisen suuret rintalihakset. Tuotantokalkkunat ovat useimmiten valkoisia. Suomessa kalkkunoita on kasvatettu 1950-luvulta asti. Kristoffer Kolumbus esitteli kalkkunan jo ensimmäisen Amerikanmatkansa jälkeen 1493 Kastilian kuningattarelle Isabellalle."




Myönnän, etten ollut tiennyt edes sitä, että kalkkunoita on useampaa rotua. Meille muuttaneet ovat pronssikalkkunoita, eli ne eivät ole varsinaisia broileri/lihantuotantolintuja, vaan alkuperäisempiä, sirompia, kevyempiä ja luvalla sanoen kauniimpia kuin varsinaiset lihantuotantoeläimet.

Olin tapojeni mukaan kaavaillut ottavani samoin tein viisi kalkkunaa, mutta koska myyjällä sattui sopivasti olemaan kolmen samanikäisen poikasen porukka, päätin kerrankin pysyä kohtuudessa ja aloittaa urani kalkkunatarhurina tuolla kolmen linnun "crazy turkey lady -starter kit'llä". Vanhempia kalkkunanpoikasiakin olisi ollut tarjolla, mutta olin varustautunut kissankuljetuslaatikoilla, eikä niitä roikaleita ollut enää toivoakaan taitella pikkubokseihin.




Kalkkunat matkustivat ongelmitta ja rauhallisesti bokseissaan. Kotona laitoimme ne ensimmäiseksi viikoksi kanalan sisälle omaan putkaansa kotiutumaan. Isäntä teki niille parista lavakauluksesta karsinan, joka peitettiin verkkokatolla. Siihen vielä lämpölamppu, ruokaa ja vettä niin taloksi käyminen saattoi alkaa. Viikon totuttelun jälkeen päästimme ne vapaaksi kanalaan kanojen pariin. Tarkkailimme jonkin aikaa mitä ponin kokoinen kukkomme uusista tulokkaista tuumaa, mutta aina lempeä Lassi adoptoi kalkkunat laumaansa muitta mutkitta.

Useampi kalkkunainnostuksestani kuulemaan joutunut on varoitellut kalkkunoiden olevan ärhäköitä hyökkäilijöitä. No, nähtäväksi jää. Tällä tontilla on sellainen sanonta, ettei niin ärhäkkää elikkoa olekaan, ettei se hunajamarinadissa rauhoittuisi. Ainakin nyt noin 8 viikkoisina poikaset ovat mitä herttaisimpia tapauksia. Ne viheltelevät, piippaavat ja naksuttelevat hauskasti, ovat seurallisia ja kerrassaan herttaisia. Kanat ovat aina olleet "ihan kivoja", mutta nämä olivat oitis ihan toisen tason "hyviä tyyppejä".



Tässä vielä viihdyttävä videopätkä "keinuvista" pronssikalkkunoista. Löysin videon netistä, eli kyseessä eivät ole meidän kalkkunamme. Saanen huomauttaa, että kalkkunat eivät pärjää ulkona Suomen talvessa, joten nämäkin yksilöt ovat varmasti vain "käymäseltään" ulkoilemassa.

https://www.youtube.com/watch?v=b1A13InEc_Y