torstai 30. lokakuuta 2014

Kukkojen lahtipäivä

Toukokuussa saapuneet kana- ja kukkonuorikot ovat keränneet näköä ja kokoa kesän verran. Ilmeni että tasan puolet porukasta oli kukkoja (9kpl). Loppukesästä kukot kasvattivat itselleen laulusulat, treenailivat kiekumista, alkoivat kohdella kaltoin kanoja ja kukkoilla toisilleen. Koskapa pyrkimyksenä on hankkia ja tuottaa itse ruokansa, en syksyn tullen alkanut etsiä kukoille uusia koteja, vaan kaivoin esiin kirveen.




Jälleen oltiin sellaisen puuhan äärellä, ettei kokemusta moisesta ollut. Sain ohjeita homman osaavilta, lueskelin olennaiset kohdat oppaista ja googlettelin netistä ohjeita ja videoita sekä lahtaamisesta, nylkemisestä että paloittelemisesta. Onneksi mies suostui mukaan hommaan.

Ja ei muuta kuin toimeksi.




Ensin vieriteltiin paikalle vankka pölkky ja etsittiin käsiimme tukeva asearsenaali. Muutamissa ohjeissa lahtaamiseen käytettiin vesuria, mutta yleisemmin ihan perus kirvestä. Päätin kokeilla molempia. Lisäksi tarvittiin pulikka, jolla kukolta napautetaan taju kankaalle ennen kaulan katkomista.

Vielä tarvittiin orsi, jolle teurastetut kukot ripustetaan naruilla jaloistaan roikkumaan, jotta kaikki mahdollinen veri saadaan valutettua pois ennen nylkyhommia.

Sitten ei muuta kuin nopeita liikkeitä ja aimo annos ketteryyttä kehiin, jotta saadaan kukot kiinni. Kukkojen "metsästys" aiheutti tietenkin kaaosta kanalassa. Eräs jalkaansa nilkuttanut kanakin koki jonkin sortin ihmeparanemisen hässäkän keskellä. Katsoi varmaan parhaaksi tervehtyä pikimmiten välttyäkseen joutumasta samaan jonoon kukkojen kanssa. Kukkojahdissa ilmeni outo asia: Kun rääkyvän kukon sai kaapattua syliin, se lakkasi huutamasta kun asetti käden sen kaulalle. Enkä siis todellakaan tarkoita kukon minkäänlaista kuristamista. Pelkkä käden piteleminen kaulaa vasten vaikkapa kaulan sivulta hiljensi kukon. Outoa.

Sittenpä ei muuta kuin kukkoa jaloista kiinni ja pää pölkylle, taju veks pulikalla ja kaula poikki. Tämä saatiin sujumaan parhaiten siten, että toinen piteli kukkoa ja toinen heilutti kirvestä. Vähän aikaa päättömästä kukosta on pidettävä huolella kiinni, koska sätkiminen ja siipien viuhtominen lakkaa vasta tovin kuluttua pään katkaisemisesta. Kantapään kautta opin että päätöntä kukkoa on syytä pidellä niin, että katkaistu kaula osoittaa itsestä pois päin. Veri lähtee kyllä naamasta mutta ei vaatteista.




Vesuri osoittautui näissä hommissa huonoksi, koska käyrä pää haittaa (ainakin minun kohdallani) tähtäämistä ja voiman käyttöä. Ihan perinteinen kirves toimi paremmin. On kuulkaa yllättävän sitkeä tuollainen linnun kaula. Siinä saa heilua kirveen kanssa ihan tosissaan. Pölkkykeikan jälkeen päätön kukko ripustettiin jaloistaan orteen ja jätettiin valumaan. Eipä niistä paljon verta tullutkaan.




Kun yhdeksän kukkoa oli saatu jaloistaan orteen roikkumaan, voitiinkin aloittaa nylkykierros. Olin kuullut ja katsellut ohjeita siitä miten sulat ja höyhenet saisi irtoamaan nahkaa rikkomatta, mutta päätin että selvempää on vain nylkeä. Ei tarvitse ryhtyä nyppimään tai höyhenten jämiä tohottimella polttelemaan.

Minulla oli jonkinlainen käsitys linnun nylkemisestä kyyhkyjen jäljiltä, joten nyt tarvittiin vain hieman soveltamista. Ensin jalat ja siivet poikki, sitten nahkaan reikä rintalastan alapuolelle ja siitä takkia riisumaan. Muutama ensimmäinen meni taas harjoitellessa, mutta nämä jos mitkä ovat sellaisia hommia että "työ tekijäänsä opettaa". Enpä osaa sanoa tuliko homma hoidettua kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta pidin huolen hygieniasta ja lihat jäivät ehjiksi, joten ei siinä paljon voinut pieleen mennä. Tämäkin homma sujui kaksin paljon helpommin kuin se yksin olisi sujunut. Toisen pidellessä lintua toinen pystyy helposti käyttelemään veistä.




Pyrin ottamaan kukoista kaiken mahdollisen talteen. Lihojen lisäksi tongin talteen maksat, kivipiirat ja sydämet. Näiden jatkokäyttöön pitää vielä tutustua lähemmin, mutta ainakin kivipiirojen pitäisi olla kerrassaan herkkua. Nakkasin huuhdotut sisälmykset pakkaseen jotta ehdin opiskella niiden käyttöä. On kuulkaa melkoisen hajusta hommaa sisäelinten ulos kaivaminen, mutta peurojen ja hirvien suolistamisen jäljiltä osasin varautua käryyn.




Jätin nyljetyt, suolistetut ja huuhdotut ruhot jääkaappiin raakakypsymään muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen paloittelin ne pakkaseen. Lihojen erottelu luista sujui samalla tottumattomuudella kuin kaikki muukin tähän asti. Rintafileet eivät tosiaankaan näytä aivan lihamestarin tekemiltä. Jaoin koipireidet, siipipalat ja rintalihat omiin pusseihinsa. Muutaman rintafileen heitin pannulle suolan ja pippurin kera. Täytyy sanoa että kyllä maistui!




Muutamakin ehti jo ihmetellä miksi KAIKKI kukot päätyivät pölkylle. Kanathan viihtyvät paremmin, jos laumassa on myös kukko/kukkoja. Syy on siinä, että toivon tulevaisuudessa saavani kanat hautomaan tipuja ja nämä kukot ja kanathan olivat kaikki sisaruksia keskenään. Tipujen isäehdokkaaksi lähden tänään noutamaan uutta kukkoa ystävältäni Riikalta.