perjantai 24. helmikuuta 2017

Bug-out bag

Mikä ihmeen bug-out bag? Kyseessä on valikoima välineitä, tarpeistoa, elintarvikkeita ja lääkkeitä, joilla selviytyy tarvittaessa 72 tunnin ajan. 72 tunniksi, eli 3 vuorokaudeksi repun sisältö on suunniteltu riittämään sitä silmällä pitäen, että viimeistään ko. ajassa pitäisi viranomaisten selviytyä paikalle auttamaan kansalaista hädässä.

Ajatus repusta on peräisin Korean sodan ajalta Yhdysvaltojen ilmavoimista, joissa lentäjillä oli käytössä bail-out bag (bail = viskain, viittaa lentokoneen heittoistuimeen) nopeita lähtöjä ja siirtymisiä varten. Tuolloin reput suunniteltiin yhtä lailla nopeaa paikalta haihtumista silmälläpitäen kuin myös sellaisia tilanteita varten, jolloin oli tarvetta antaa ensiapua tai muuten auttaa muita.

Muita nimityksiä bug-out bagille:
  • BOB (Bug-Out Bag)
  • 72-hour kit
  • a Grab Bag
  • a Battle Box
  • PERK (a Personal Emergency Relocation Kit)
  • a Go Bag
  • a GOOD Bag (Get Out Of Dodge) =D
  • INCH Bag (I'm Never Coming Home)
  • QRB (Quick Run Bag)
Käsitteelle bug-out bag en löytänyt vakiintunutta suomennosta, mutta se kääntynee jotakuinkin pako/poistumisrepuksi. Ajatuksena on että repun sisällön avulla pystyy poistumaan mahdollisimman nopeasti katastrofialueelta ja pysyttelemään hengissä, olipa kyseessä sitten hurrikaani, metsäpalo, maanjäristys, tulva tai vaikka terrori-isku. Kevyimmillään reppu on "Get Me Home" -versio, jossa on säänmukaista vaatetusta, paperikartta, kompassi, vähän ruokaa ja vettä sekä hyvät kävelykengät. Repun varustus voi myös vaihdella sen mukaan minkälaiseen katastrofiin sen kanssa erityisesti varaudutaan tai minkälaisessa ympäristössä asutaan.


Kuvahaun tulos haulle bug out bag


Reppu kantovälineenä toiminee hyvin suurkaupungissa. Jotkut säilyttävät reppua työpaikallaan tai autossa hankkiutuakseen sen avulla tarvittaessa kotiin. Sijoitumme itse suomalaisen haja-asutusalueen kauimmaisille laitamille ja ellemme ole kävelymatkan päässä kotoa, olemme käytännössä aina liikkeellä autolla. Päätimme siis koota tarvikkeet autoon. Silloin ne ovat mukana myös työpaikalla.

Ameriikan bug-out bagin sisältönä on Wikipedian mukaan useimmiten:
  • Vettä. Kanada suosittelee varaamaan juomavettä 2 litraa/henkilö/päivä sekä toiset 2 litraa/henkilö/päivä ruuanlaittoon ja peseytymiseen. Muut maat suosittelevat isompia vesimääriä, joten tuo 2+2 litraa lienee minimi. Myös mahdollisten lemmikkieläinten mukanaolo tulee huomioida vedentarpeessa.
  • Pilaantumattomia elintarvikkeita
  • Vedenpuhdistustabletteja tai -välineitä
  • Ruuanvalmistusvälineet
  • Ensiapupakkaus
  • Tulentekovälineet
  • Katastrofisuunnitelma: Tiedot väestönsuojista ja suunnitelma poistumisreiteistä
  • Selviytymisopas, johon on perehdytty etukäteen
  • Kartta (paperinen)
  • Yöpymistarvikkeet
  • Sanitaatiotarvikkeet
  • Säänmukainen vaatetus mukaanlukien UV-suojaus
  • Makuupussi, huopa ja makuualusta
  • Laavukangas/pressu (suojautumista ja veden keräämistä varten) ja vahvaa narua
  • Henk.koht. lääkkeet
  • Kopiot potilastiedoista
  • Lemmikkien / lasten / vanhusten omat tarvikkeet
  • Paristokäyttöinen radio
  • Taskulamppu ja valotikkuja
  • Käteistä
  • Henkilöllisyysasiakirjat (passi ja/tai ajokortti)
  • Taittoveitsi, monitoimityökalu ja monitoimilinkkuveitsi
  • Ilmastointiteippiä
  • Rautalankaa sitomiseen ja ansapyyntiin
  • Kompassi
  • Ase ja ammuksia
  • Ritsa, ilmakivääri tai puhallusputki pienriistan metsästykseen
  • Onkisetti
  • Merkinantopeili
  • Merkinantopilli
  • Kumiletkua
  • Vatsalääkkeitä ruuansulatushäiriöihin
Kuvahaun tulos haulle bug out bag


Kaiken muun ymmärsin, mutta tuon kumiletkun tarkoitus jäi hahmottumatta. Huomattava osa varustuksesta näyttääkin löytyvän jo "All You Need" -käsilaukustani, mutta esim. yöpymis- ja ruuanlaittovälineet tulee lisätä kuormaan.

Ja koska savossa ympäristö sekä potentiaaliset mahdollisuudet ja uhat poikkeavat osittain Ameriikan vastaavista, aionkin kasata itselleni bug-out bagista Savo-version.


Kuvahaun tulos haulle bug out bag


Tämän jutun tekstin kääntelin vapaasti Wikipedian bug-out bagia koskevasta julkaisusta (https://en.wikipedia.org/wiki/Bug-out_bag). Kyseessä ei ole ko. jutun suora käännös. Myös kuvat ovat peräisin intternetistä.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Kääpiä keräämässä

Enpä olisi arvannut, että kiinnostukseni taulan valmistamiseen johtaa siihen, että päädyn hiihtämään. Vaan jotta taulaa saisi valmistettua, on löydettävä taulakääpiä. Taulakäävät taasen kasvavat liiasta vedestä kärsivissä rantakoivikoissa, josta pääsemmekin tähän aikaan vuodesta siihen tosiasiaan, että sukset olisi kaivettava esille.




Olin jo lähettää miehen käävänhakureissulle koska arvelin että kenenkään hermot eivät kestä sitä että minä kampean suksille. Olen viimeksi hiihtänyt vuonna 2002 armeijassa, eivätkä ne muistot ole sittemmin herättäneet ihmeemmin hiihtohaluja. Vaan niinpä vain sai mies minut jotenkin houkuteltua mukaan. En vieläkään ole ihan varma kuinka se tapahtui, mutta hän onnistui omaan maltilliseen tyyliinsä jotenkin keplottelemaan minut suksille, kaivettuaan läntisen naapurivaltiomme armeijan kaluston esiin ja säädettyään minulle sauvat ja suksien siteet kohdilleen. Olin siis suksilla. Ei muuta kuin menoksi. Etukäteen oli sovittuna, että tahti pidetään rauhallisena, matka lyhyenä, eikä minun tarvitse mennä sekoilemaan suksineni vitelikköön / pusikkoon / rinteisiin / muunlaiseen vaikeaan maastoon.




Talomme sijaitsee pienellä kummulla, joten liikkeellelähtö oli rivakampi kuin olisi ollut suotavaa. Ehdin karjuen laskea holtittomasti parikymmentä metriä ja sitten olinkin jo pyrstölläni penkassa. Siinä sitä oltiin katollaan lammasaitauksen luona ja voisin vaikka vannoa että lampaat pidättelivät naurua. Onneksi mies oli suunnitellut kääpäjahtireitin amatöörin taidottomuuden huomioon ottaen ja tuo suistuminen jäikin vastoin kaikkia odotuksia päivän ainoaksi.




Aurinko paistoi täydeltä terältä ja hanki hohti, joten mikäs siinä lopulta oli hiihdellessä. Ylitimme pellon ja laskeuduimme lammen jäälle syynäämän rantakoivikkoa. Tai mies syynäsi. Minä jouduin kohdistamaan kaiken energiani ja keskittymiskykyni suksilla etenemiseen.


Ensimmäinen iloinen löytö oli saukon jäljet. Saukko oli tepastellut lampeen laskevalla purolla ja kaivellut rantahetteikössä. Ilmeisesti se pääsee jostain lammen jään allekin, koska hetteiköstä löytyi pienen hauen pää.




Ja niin vaan löytyi kääpiäkin. Taulan tekoon tarvitaan tietenkin nimenomaan taulakääpiä. Käävän irrottamiseen on hyvä tietää hommaa helpottava niksi: Kääpää ei tule yrittää irti ylhäältä alaspäin painamalla/taittamalla, koska sen päällä voi suurin piirtein seistä ilman että kääpä irtoaa. Sen sijaan kääpää tulee kopauttaa alareunastaan ylöspäin. Siten se rapsahtaa irti helposti.




Lopulta minäkin päädyin vitelikköön kääpiä ihmettelemään – ihan vapaaehtoisesti. Paluumatka sujui yhtä leppoisaan tahtiin kuin koko päivän hiihtelyt ja reissu oli niin sopivan mittainen, rauhallinen ja amatöörille soveltuva että saatan hiihtää vielä joskus toistekin vaikka ihan vain nähdäkseni saukon varpaanjälkiä. Täytyy vain olla tyytyväinen siihen tilanteeseen, että proteiini kasvaa omassa pihassa. Mikäli henkiinjääminen olisi talvella metsästämisen varassa, olisin taatusti kylän ensimmäinen vainaja.




Mikäli kääpien kerääminen kiinnostaa, muistathan pyytää hommaan maanomistajan luvan. Kääpien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin.