Kanarojekti

Koskapa tulin pääsiäisenä tilanneeksi metsästysseuran kaverilta läjän kanoja on aika aloittaa kanalan "rakentaminen". Asutamme vanhaa maatilakeskusta, joten pihassa nököttää vanha navetta, jossa on kanoja pidetty ennenkin. Tuolloin varsinainen navettakerros on ollut lehmien, hevosten ja sikojen hallussa ja kanat ovat asustelleet navetan vintillä. Koskapa nyt ei muita asukkaita enää navetassa ole, vaikuttaa vanha hevostalli parhaiten soveltuvan kanalakäyttöön. Tallissa on vielä hiukkapikkasen raivaamista ja kattoa täytyy vähän korjata, mutta muuten ei tarvitsekaan juuri muuta kuin keksiä lämmitysratkaisu talveksi. Kyllä tästä kanala muodostetaan. 

 

 

Ennen kanat ovat kulkeneet navetan päädystä siltaa myöden pihalle.

 

 

Vanhat munintapesät ovat edelleen navetan vintillä. Täytyy tutkia saisiko nämä vielä hyödynnettyä.

 

 

Tallin edustalle rakennetaan kanoille tarha. Vapaaksi niitä ei oikein voi päästää, koska metrin päästä alkaa viljapelto, josta niitä ei löydä muut kuin kettu. Lisäksi naapurusto ja oma tupa on kissaa ja koiraa väärällään, joten tarha lienee välttämätön. Kulku sisä- ja ulkotilojen välille rakennettaneen vanhan valjashuoneen kautta. Siihen täytyy rakentaa jonkun sortin ”kanakäytävä”, jotteivät pasko mennessänsä koko kulmakuntaa.

 

 

Koska rakasta oppaisiin perehtymistä, olen tietenkin hankkinut läjän alan kirjallisuutta. Sitä löytyykin näemmä nykyään todella kiitettävästi. Silti aloitin vuoden 1948 Pellervo-seuran julkaisusta, jonka löysin talosta meidän sinne muutettuamme. Pidin löytöä tietenkin oikopäätä kohtalon ohjeena.

 

 

Pyrin tunkemaan itseni kylään toukokuun aikana sinne metsästyskaverilleni, jolta kanat tilasin. Hän on lintuharrastaja, joten on mielenkiintoista nähdä myös hänen koristekanansa ja kirjekyyhkynsä.