tiistai 25. elokuuta 2015

Viinimarjamehua

Joku talon entisistä asukeista on ollut kovasti mieltynyt punaiseen viinimarjaan, koska reilun parinkymmenen puskan ryhmittymästä noin puolet on punaista viinimarjaa ja loput karviaista ja mustaa viinimarjaa höystettynä yhdellä puskalla valkoista viinimarjaa. Henkilökohtaisesti arvostan eniten mustaa viinimarjaa, mutta koska puskia pitää joka tapauksessa uusia, muutettakoon punaisia siinä samalla mustiksi.

Punaista viinimarjaa ja karviaisia näyttää tänä vuonna tulevan kohtuullisia määriä. Mustaa sen sijaan aivan yksittäisiä marjoja. Marjat saanee jopa käyttää ihan itse, koska rastaita yms. ei jostain kumman syystä ole maisemissa näkynyt. Kanssani marjoista kilpailevat siis vain koirat.




Arvelin kerääväni paljonkin marjoja tällaisena tänä kesänä harvinaisena, helteisenä päivänä, mutta eivätpä ne olleetkaan vielä kypsiä kuin yhdessä puskassa. Tyhjensin siis tuon hommansa valmiiksi saaneen kasvuston marjoistaan ja kaivoin mehustimen aitasta.




Olen saanut mehustimen lahjaksi joitakin vuosia sitten, mutta en ollut vielä kertaakaan käyttänyt sitä. Mehun teko alkoi siis mehustimen pesusta aittapölyistä ja äidille soittamisesta. Äiti neuvoi että:




Laita alimpaan osaan, eli pohjakattilaan vettä reippaasti, mutta ei niin paljon että veden pinta kohoaa mehukattilan pohjaan kiinni.




Lisää mehukattila, jonka tehtävänä on kerätä marjoista valuva mehu.




Lisää rakennelman ylin, siivilämäinen marjakehikko, johon marjat kaadetaan.




Anna kiehua reippaasti.

Jotkut laittavat sokerin jo marjojen kanssa marjakehikkoon, toiset keittävät sen vasta valmiiseen mehuun. Päätin tässä vaiheessa kokeilla sokerin kippaamista marjojen seuraksi.

Wikipedian mukaan parjaat mehustimet ovat ruostumatonta terästä, koska happamat marjat voivat syövyttää alumiinimehustinta. Tuollainen vanha alumiinimehustin minultakin vielä löytyy. Taidanpa toimittaa sen metallinkeräykseen.




Lopuksi laitetaan mehustimen päälle tiivis kansi ja rakennetaan teline kattilalle, johon mehu keittimen mehukattilasta letkua pitkin valuu.

Ja sitten odotellaan.




Hyvinkin pian tuli huomattua että letkun nipistin ei sulje letkua aivan täysin. Onneksi mehua ehti liristä lattialle vain puolisen desiä. Kattila on siis syytä ainakin tämän mehustimen kanssa pitää letkun alla ihan koko ajan. Lopulta jätin koko nipistimen pois ja annoin mehun valua suoraan kattilaan sitä mukaa kun sitä valmistui.

Jotkut laittavat mehun joukkoon säilöntäainetta ja jemmaavat mehut kellariin. Jotkut säilövät mehun ilman säilöntäainetta. Minulla ei toistaiseksi ole luotettavasti toimivaa kellaria, joten pakastan tämän kesän mehut. Pakastettaessa säilöntäaineita ei tarvita.

No tämäpä ei ollut vaikeaa. Kypsyisivätpä loputkin marjat pian!


2 kommenttia:

  1. Vinkki: Ensimmäiset valuneet mehut kaadetaan takaisin mehumaijaan, jotta saadaan tasavahvuista mehua.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä! Kokeilenpa ensi kerralla =)

    VastaaPoista