torstai 8. joulukuuta 2016

Kanien muutto

Viimeiset 1,5 vuotta kanien kanssa on opettanut paljon. Minulla ei lapsuusvuosien kanikavalkadissani ollut kuin yksi valitettavan lyhytikäinen uroskani, joten en ole oikein ollut selvillä kanien sukupuolieroista. Toki nytkin on epäilemättä vaikutusta myös yksilöiden ominaisuuksilla, mutta on kuulkaa kaneissakin melkoinen ero siinä, onko kyseessä uros- vai naarasyksilö.

Sen huomasi eritoten kesän aikana kun kanit olivat ulkona. Tyttökanit karkasivat neljästi kesän aikana. Poika ei kertaakaan. Nuiden karkailujen seurauksena navetassa temmeltää nyt 10 reipasta, mutta ehkä hieman ennalta suunnittelematonta poikasta. Tyttökanit myös panikoivat milloin mistäkin rapsahduksesta. Poika katseli luottavaisen rauhallisesti niin kanitarhaan murtautunutta lammasta kuin naapurin karjuvaa koiraakin.

Eroavaisuudet tulivat kuitenkin ehkä selvimmin ilmi syksyllä, kun kanit oli määrä siirtää talvehtimaan sisätiloihin.

Kanien pyydystäminen ja navettaan siirtäminen etenee seuraanvanlaisesti:

Poikakani:

  1. Aseta haavi kanin tarhaan niin, että kani pääsee siihen hyppäämään (täysin vapaaehtoisesti, ilman minkäänlaista "syöttiä" tai ahdistelua).
  2. Koppaa kani kainaloon ja lompsi kaikessa rauhassa navetalle.
  3. Vapauta kani.
  4. Seuraile kun kani tsekkaa paikat, käy kakalla ja ryhtyy syömään.
  5. Valmis.
Tyttökanit:
  1. Varustaudu homman paksuilla nahkahanskoilla ja pitkähihaisella takilla.
  2. Heilu haavin kanssa tovi kanitarhassa. Totea ettei kanien kiinni saaminen onnistu ilman apuvoimia. Nouda mies avuksi.
  3. Luo kiinniottostrategia.
  4. Heilu heikkopäisenä pitkin tarhaa sinne tänne sinkoilevien kanien perässä.
  5. Haavin osuttua kanin mökin nurkkaan paikkaa revennyt haavi.
  6. Käy juomassa ja vaihtamassa kuiva t-paita.
  7. Onnistut saamaan toisen kaneista satimeen. Nosta rimpuileva ja hyperventiloiva kani pakko-otteeseen syliin.
  8. Kipitä rimpuileva ja sätkivä kani kainalossa navetalle.
  9. Vapauta kani.
  10. Hiippaile ulos jotta panikoiva kani lakkaisi syöksymästä päistikkaa pitkin karsinaa.
  11. Totea vahingot ja käy puhdistamassa ja paikkaamassa raapimishaavat ranteistasi.
  12. Hiivi pari viikkoa navetassa kuin joulutonttu ettet säikyttäisi lisää edelleen laajennein pupillein karsinassa poukkoilevia elikoita.
  13. Tilanne saattaa olla rauhoittumaan päin parin viikon kuluessa.
Mikäli joku arvelee, että kaneissa olisi vielä kesyttämisen varaa, hän on epäilemättä oikeassa. En vain halua muokata lemmikkejä tulevasta sapuskastani. Tyydyn siis puolivillien ja vauhkojen elikoiden kanssa taistelemiseen.

Kevään ulos siirtymisiä odotellessa.



2 kommenttia:

  1. :D mulla on kanssa yksi naarasjänis, joka alkaa pitää meteliä heti jos siihen vahingossakin koskee ja syyliinottaminen on sen mielestä EHDOTTOMASTI kiellettyä! ja sitten yksi leikattu uros jonka voi ottaa syliin, leikata kynnet ja kuljetta paikasta toiseen. Koska tuo naarasjänön kiinniottaminen on juuri tuota taistoa niin olen päätynyt ajamaan sen pihahäkissä nurkkaan siten, että ainoa pakosuunta on avonainen kuljetushäkki (jossa on tietysti herkkuja syöttinä) ja sitten istun hiljaa kuin toteemipaalu..pidempään kuin normisti hermoni kestäisivät ja odotan että jänes loikkasee ansaan ja tämäytän oven perässä kiinni. Tällä tavalla täällä kuljetettiin viime kesän loppulla kaneja ulkohäkin ja sisähäkin välillä :D sangen kätevää, not :P

    VastaaPoista
  2. No jo! Aika toisenlaista puuhastelua kuin lapsuuden lemmikkikanin kanssa!
    Hekotuttaa...
    Mutta hyvin ymmärrettävää, ettei tulevan paistin kanssa halua solmia tunnesiteitä. ;)

    VastaaPoista