keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Lihamylly vol.2

Joitakin vuosia sitten hommasin Kenwoodiin lihamyllyn ja arvelin sen myötä auvoisten aikojen koittaneen. Värkkäsin siitä innostuneen blogijutun ja saihan sillä toki muutaman jauhelihakilonkin valmistettua. Vaan eipä selviytynyt se laitos lammastalouden pariin siirtymisestä. Siinä kohtaa kun syksyn ohjelmistossa oli yli kymmenen lampaan teurastus ja lihojen työstö, yskähti yleiskoneen lihamylly viimeisen kerran. Oli siis lähdettävä järeämmän raudan etsintään.




Ja niin kohtasivat tiemme Fabio Leonardin kanssa. Pelkkä moottori painaa kunnioitettavat 10,6 kg, josta voimme päätellä että kone on tehty ns. raudan äärellä, eli käyttöä varten. Siihen kun ruuvataan 6,1 kilon valurautaiset jauhinosat kiinni niin jo vain alkaa tapahtua.




Jauhimen runkoon upotetaan ruuvi, jonka päähän tulee leikkaava terä sekä reikärauta. Tavallisen jauhelihareikäraudan lisäksi hankimme myös suikalepaistin tapaista palaa leikkaavan raudan, jossa on vain kolme reikää. Uloimmaksi tulee kehys, jolla koko setti sidotaan nippuun.




Myllyn mukana tuli tuo valkoinen pulikka, jolla lihaa voisi survoa myllyyn. Käytännössä kätevämmäksi olen todennut pihdit, joilla lihanpalat voi nostaa suoraan astiasta myllyyn. Mylly on sen verran hyvin tehty ja tehokas, että se kyllä "imaisee" lihat sisuksiinsa sen enempää survomatta mikäli palaset on leikattu yhtään tolkun kokoisiksi. Myyjä ohjeisti että tämä kone pitää pitkistä lihapaloista. Enää lihoja ei siis tarvitse pilkkoa pikku paloihin niinkuin Kenwoodin kanssa piti. Pihtejä ei toki pidä työntämän myllyn kitusiin kovin syvälle niinkuin ei muitakaan ulokkeita tahi ruumiinosia joille arvelee olevan vielä myöhemmin käyttöä.




Ja vot! Kohtapa meillä on älyttömän hyvää jauhelihaa! Tässä koneessa erityisesti miellyttävät sen käyntiääni, voima ja helppo puhdistettavuus. Kenwoodin aikaiset kuulosuojaimet ovat käyneet tarpeettomiksi, kone ei tukehdu rustoihin (koirien jauhelihat) ja osat saa ihan oikeasti puhtaaksi. Kyllä kannatti sijoittaa tähän masiinaan.



Ja mikäli sähkönjakelu taas ontuu, on varalle hankittu saksalaista rautaa. Tämä mylly on kovin pikkuinen niin kooltaan kuin tehoiltaankin, mutta epäilemättä tyhjää parempi. Valmistusvuosileimaa en laitteesta löytänyt, mutta tämäntyyppistä työkaluahan eivät minkäänsortin maailmansodat tai vuosituhansien vaihtumiset hetkauta.


Toki jätämme fileet ja osan paisteistakin jauhamatta, mutta se nyt vaan on taivahan tosi että arjen keskellä jauheliha on hemmetin kätevä ja nopea valmistaa ja se on yleensä se ensimmäinen artikkeli joka pakastimesta loppuu. Lisäksi koirille menevät "pärttölihat" jauhetaan ihan käytännön syistä. Suuremmat lihakimpaleet kun pitää jyrsiä aina talon suurimmalla matolla ja lisäksi lihakönttien omistajuussuhteista tuppaa tulemaan kovaäänisiä keskusteluja. Jauheliha taasen sekoittuu helposti kuivanappuloihin ja uppoaa koiraan suoraan kupista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti