torstai 19. maaliskuuta 2015

Pässin teurastus

Blogini on palannut elämänmuutostauolta. Pahoitteluni pitkästä kirjoittelutauosta, mutta tapahtuipa tuossa marraskuun päivinä, että elämä heitti minut Lohjalta Kuopioon ja nyt uuteen laumaani kuuluu miehen lisäksi 3 lasta, 5 koiraa, 4 kissaa, 10 lammasta, 10 ankkaa ja 15 kanaa. Omavaraisuuteen pyritään edelleen yhtä tarmokkaasti kuin ennenkin.

Nyt ohjelmassa seuraa varoitus: Juttu sisältää kuvia teurastetusta pässistä (ylläri), joten herkkähipiäiset älkööt pidemmälle vaivautuko.

Pässin teurastus alkoi aurinkoisena sunnuntaipäivänä siitä, että lukitsimme kissat ja koirat sisälle taloon. Muuten teurastuksessa olisi ollut hyvinkin nopeasti liikaa osallistujia ja osinkojen kärkkyjiä. Ajatuksena oli siis päästää päiviltä pässi, joka on laumamme viime kevään karitsoja, joten sitä ei voi jättää tähän porukkaan sukua jatkamaan. Myös lauman toinen pässi täytyy pistää lihoiksi lähiaikoina. Kohtahan syntyvät jo tämän kevään karitsat.




Mies ampui pässin suoraan laitumelle. Etukäteen pohdimme, meneekö muu lauma moisesta tolaltaan. Mietimme, pitäisikö pässi taluttaa ns. kulman taakse, mutta huoli osoittautui turhaksi. Lampaan empatiakyky ei selvästikään ulottunut laumanjäsenen lopetukseen, vaikka se tapahtuikin koko porukan silmien alla. Aseen pamahdusta ne hieman säpsähtivät, mutta jatkoivat sitten kaurojen mutustelua kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Aseen ääni sinänsä ei niille tässä pihassa ollut mikään uusi kokemus.

Pässi lopetettiin kosketuslaukauksella niskaan. Kosketuslaukausta ammuttaessa aseen piippu viedään muutaman sentin päähän kohteesta. Osuma katkaisi valtimon niin, että veret valuivat hangelle. Esim. peuranmetsästyksessä veret päästetään useimmiten erikseen puukolla kaulaan pistämällä sen jälkeen kun eläin on etäämmältä ammuttu.




Kun kaikki veri oli valunut pois, roudasimme ruhon nyljettäväksi. Vinssasimme sen pihamännyn oksaan liinalla roikkumaan. Siitä sitten vain takkia nurin kääntämään. Tässä hommassa on ehdottomasti oltava terävä nylkyveitsi.




Nylkemisen jälkeen avasimme vatsan ja vyöräytimme sisuskalut kottikärryihin. Vatsanahan viiltämistä varten nylkyveitsissä on usein toinen kovera, tylppäpäinen terä, jolla nahan saa auki sisuskaluja rikkomatta. Tämä on erityisen tärkeää lihojen puhtaana pysymisen kannalta. Jos vatsaa avattaessa rikkoo mahalaukun tai suolistoa, ovat lihat sen jälkeen ylt'ympäriinsä joko mahan sisällössä tai esim. ulosteessa. Sitä tulee tietenkin kaikin keinoin välttää.




Otimme talteen pässistä lihojen lisäksi luut (koirille), sydämen, munuaiset, maksan ja kivekset. Osa lihoista jauhetaan. Jauheliha käytetään osittain sellaisenaan, osasta tehdään makkaraa. Mies haaveilee haggiksen (skotlantilainen perinneruoka sisäelimistä) tekemisestä, mutta siihen puuhaan ryhtyminen vaatii vielä hieman resepteihin perehtymistä. Lihaa ei nuin pienessä pässissä paljoa ollutkaan, mutta joka kilo on hyvän omantunnon lihaa.


4 kommenttia:

  1. Nyt alko blondii kiinnostaa, et miksi pässit pitää päästää paremmille laitumille ennen uusia karitsoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pässit ovat viime kesän karitsoja tästä samaisesta laumasta, joten niitä ei kuitenkaan voi jättää sukua jatkamaan ettei homma mene sisäsiittoiseksi. Lisäksi joillakin pässeillä on taipumusta olla vähän vähemmän ystävällisiä karitsoja kohtaan, joten sekin riski poistuu tässä samalla.

      Poista
  2. Mihin ne mehiläiset jäi? ;) Vai eikö ne matkustaneet mukana? Mielenkiintoinen postaus taas. Tätä on jo odotettukkin :) Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehiläiset muuttivat muun seurueen mukana. Toistaiseksi kuuluvat olevan elossakin. Toivottavasti eivät hermostuneet maisemanvaihdosta =) Kiitos onnitteluista!

      Poista