perjantai 28. heinäkuuta 2017

Makkaraprässi

Kyllästyttyämme tekemään makkaraa Kenwoodilla kuulosuojaimet päässä, kuolettavan vaikeasti ja hitaasti, googletimme itsellemme intternetistä makkaraprässin. On kuulkaa etevä vehje.




Kohta 1.

Laite on lihaskäyttöinen. Ei ulvo moottori. Ei haittaa sähkökatkot. Toimii kuin junan vessa.

Kohta 2.

Laite on valmistettu "raudan äärellä". Ei napsahtele poikki muoviosat.

Kohta 3. 

Makkaramassapöntön vetoisuus on 3 litraa. Ei tarvi olla jatkuvasti survomassa massaa johonkin alamittaiseen trööttiin.

Kohta 4.

Ainoa kuluva osa on männän tiiviste. Muut osat kestävät kauemmin kuin makkarantekijät.

Kenwodissa makkarasarvet liitetään lihamyllyyn jauhinraudan tilalle, eli makkaramassa ajetaan lihamyllyn rungon läpi suoleen. Saattaa toimiakin jos makkaraa tehdään hifistelymeiningillä kerran vuodessa kilon lihaköntistä. Ei toimi huushollissa jossa saatetaan syksyllä teurastaa 15 lammasta.

Ja näin homma makkaraprässin kanssa käy:

Hommaa suolta. Kuulostaa helpolta. Ei ole. Suolta saa vain erikoismyymälöistä. Mistään prismoista tai sitimarketeista on turha lähteä kyselemään. Erikoismyymälöissäkin sitä on vain takavaraston jemmoissa. Onhan tuote toki vähemmän esteettinen kylmävitriiniin laitettavaksi. Tuote on lihakaupan ihmisillekin sen verran erikoinen, että arpovat joka kerta sen hintaa. Arvonnan lopputuloksesta riippuen paketti siansuolta saattaa maksaa 5€ tai sitten 15€. No, hinnan voi määritellä mieleisekseen jos on koko kulmakunnan ainoa suolta myyvä taho.

Ihan parastahan olisi jos suolikin olisi omasta takaa, mutta opintomme ovat toistaiseksi vielä kesken. Kunhan joudamme aiheeseen perehtymään, suolet saadaan talteen syksyn teurastusten yhteydessä ja makkarat tehdään niihin.

Lihakaupassa myynnissä oleva suoli on pakattu muovisen holkin ympärille vakuumipussiin.




Suoli pysyy vakuumipakkauksessaan kosteana ja säilyy suolan avulla. Jos se pääsee kuivahtamaan, se rapsahtaa käyttökelvottomaksi. Huuhtele suolen ulkopinta ennen makkaraprässin sarveen asettamista.




Suolen sisällä oleva muoviholkki avautuu niin, että sen saa pujotettua makkarasarven ympärille. Prässin mukana tulee neljä eri kokoista sarvea, mutta emme ainakaan vielä ole keksineet käyttöä muille kuin tuolle toiseksi pienimmälle, joka sopii lihakaupasta saatavilla olevan suolen täyttämiseen.




Vedä holkki varoen pois. Suolta täytyy suostutella siirtymään sarven ympärille maltilla. Se rikkoutuu helposti.




Makkaramassa kannattaa valmistaa jo edellisenä päivänä. Meillä ei massaan sen ihmeellisempiä reseptejä ole ollut. Sitä laitetaan sekaan mitä kaapista ja laitumelta/tarhoista sattuu sillä hetkellä löytymään, eli makkarasta ei koskaan tule kahta kertaa samanlaista. Sehän on alunperinkin ollut makkaroiden tekemisessä ideana, että ne voidaan valmistaa kulloinkin saatavilla olevista aineksista hyödyntäen ruho mahdollisimman huolellisesti. 

Sekaan sopii sotkea ne ruhon osat, jotka eivät ole aivan paistilihaa tai filettä sekä sisäelimistä esim. sydän, maksa, munuaiset ja vaikka keuhkotkin. Kalvot yms. tuovat vain lisää makua makkaraan, eikä mitään mene hukkaan. Koirille tietty jää vähän vähemmän evästä, mutta osansa ovat saaneet nekin.

Joukkoon voi kipata myös melkein mitä tahansa kasviksia ja/tai juureksia. Makkarassa toimivat vallan mainiosti niin peruna, kaalit kuin tomaatitkin eri muodoissaan. Myös sweetchilisauce ja soijakastike ovat hyviä valintoja. Mausteita sitten tietenkin omien mieltymysten mukaan.

Massasta tulee usein melko tönkköä kamaa. Porakone yhdistettynä K-vatkaimeen säästää ylenmääräisiltä ponnisteluilta massaa sekoitettaessa ja takaa massan tasalaatuisuuden. Tosin kannattaa olla tarkkana ettei intoudu vatkaamaan massaa niin paljon, että se muuttuu sitkeäksi.




Mikäli sattuisi olemaan akuutti tarve tehdä kepponen ystävälle, joka ei suostu syömään parsakaalia, sen voi soseuttaa makkaramassan sekaan ja kertoa asiasta vasta ystävän syötyä makkaraa hyvällä halulla.




Makkaraprässin säiliön saa kallistettua takakenoon säiliön täyttämisen helpottamiseksi.




Säiliö takaisin pystyasentoon ja kammesta vääntämällä mäntä lähtee laskeutumaan.




Kampi kiinnitetään näistä istukoista toiseen sen mukaan, kuinka vauhdikkaasti haluaa männän nousevan tai laskevan. Käytännön kokemus on opettanut että pientä välitystä (männän hitaampi liike) kannattaa käyttää makkaramassaa suoleen puristettaessa ja isoa välitystä (männän nopeampi liike) kun massasäiliö on tyhjentynyt ja mäntä nostetaan ylös.




Kun säiliö on täytetty, kannattaa ensin veivata mäntää sen verran alas, että ilma pääsee tulemaan pois säiliöstä. Kun ilma on poistunut ja makkaramassa alkaa hiipiä kohti makkarasarven päätä, suolen päähän kannattaa laittaa solmu tai vaihtoehtoisesti sitoa se narulla.

Makkaranteko on melko vaikeaa yksin. Helpoimmin homma etenee jos löytyy toinen veivaamaan kammesta ja toinen syöttämään massaa suoleen.



Ja eipä aikaakaan kun tuloksena on kilotolkulla makkaraa! Suolta menee mahdollisimman vähän hukkaan siten, että päästelee massan ensin vain suoraan suoleen ja vasta kun suolen täyttö on valmis, puristelee pitkän pötkön makkaran kokoisiin osiin ja kiertää suolen makkaroiden välistä "itsensä ympäri". Mikäli suolta jää yli, sen voi pakastaa.

Mielestäni tässä vaiheessa on turhaa katkoa makkaroita erilleen toisistaan. Mikäli makkaraketjua haluaa pätkiä, tulee jokaisen makkaran molemmat päät sitoa että raaka massa pysyy suolessaan. Siinäpä vasta on askartelua. Paljon helpompi makkara on katkoa kypsänä kun massa ei enää valu suolesta ulos.

Makkarat on syytä kypsentää mahdollisimman pian, sillä raaka massa pilaantuu helposti. Makkarat voi joko keittää tai paistaa. Keitettäessä makkara pysyy helposti kasassa ja ehjänä, mutta osa mausta liukenee keitinveteen. Mikäli päätyy makkarat keittämään, kannattaa ne vielä ennen syömistä paistaa grillissä tai pannulla. Muuten suoli on melko epämiellyttävän tuntuista suussa eikä ulkonäkökään vallan herkullisimmasta päästä. Grillaamalla tai paistinpannulla makkaroihin saa mukavan värin ja pintarapsakkuuden.

Paistettaessa makkaroihin tulee tuikkia pieniä reikiä, sillä muuten ne poksahtelevat rikki kun rasva alkaa suolessa kiehua. Reijät kannattaa pistellä esim. ompeluneulalla tai korkeintaan hammastikulla, jotta reikä ei repeä niin suureksi että massa valuu kuorestaan ulos.

Toistaiseksi olemme valmistaneen makkaraa vain lampaanlihasta. Jatkossa olisi ajatus kokeilla esim. hanhimakkaroita. Ainakaan lampaanlihamakkarat eivät totta vieköön ole mitään painonvartijoiden sapuskaa. Siinä rasva tirisee kun makkara kypsyy, vaan hyvinpä ovat kauppansa aina tehneet.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti