torstai 19. lokakuuta 2017

Viiriäisistä ja kalkkunoista luopuminen

Haudoin viiriäiset munistaan keväällä tietäen, että kyseessä on yhden kesän kokeilu. Olin jo pitkään haaveillut viiriäisistä, vaikka tiesinkin ettei niiden pitäminen omavaraistalouden nimissä ole järjellistä puuhaa. Vaivannäköön ja työmäärään suhteutettuna pienestä parvesta tulee niin olemattoman vähän munia ja lihaa, ettei niitä kannata talven yli navetassa hyysätä. Parhaan hyödyn viiriäisistä varmaan saisi sillä, että myisi lihaa ja munia gourmet -ravintoloihin, mutta EU tekee tämänkaltaiset kuvitelmat mahdottomaksi.




Niinpä syksyn tullen meillä korjattiin viiriäissatoa. Olin kuullut kehuttavan että viiriäisen liha on sitä Parasta Linnunlihaa. Henk.koht. en havainnut mitään eroa mihin tahansa kukkopojan lihaan missään muussa kuin lihan määrässä ja värissä. Muutaman viiriäisen leikkasimme "auki" pannulle, muutaman kypsensimme savessa nuotiolla. Kaikkiaan koko kesän kasvattamistamme viiriäisistä sai yhden ainoan illallisen. Ja onneksi olimme varanneet ko. illalliselle muutakin ruokaa. Viiriäisen syöminen on ravunsyöntiin verrattavissa. Hemmetinmoisen näpertämisen seurauksena pääsee syömään muutaman haarukallisen sinänsä hyvää lihaa.




Kokeilu oli mukava, mutta jatkoon viiriäiset eivät meillä päässeet. Mikäli taipumuksenani olisi vielä pitää sisällä lemmikkilintuja, hankkisin kyllä ehdottomasti nimenomaan viiriäisiä. Niillä on kaunis ääni, ne ovat kauniita lintuja ja verrattain helposti hengissäpidettävää sorttia. Lihan ja munien tuotannossa luotamme jatkossa hieman suurikokoisempiin siivekkäisiin.

Kalkkunoiden osalta tilanne onkin sitten aivan erilainen. Kaikista linnuista juuri kalkkunat ovat olleet suuria suosikkejani, mutta kun ne penteleet eivät suostu pysymään meillä hengissä! En hitto soikoon ymmärrä mikä niitä tappaa. Mitään sairauden oireita ei kuolleissa linnuissa ole ollut havaittavissa. Kalkkunat ovat eläneet välillä samassa parvessa kanojen kanssa, välillä omassa parvessaan. Olen noudattanut sitä ja tätä neuvoa, googlettanut, säätänyt ja kokeillut, mutta ei. Muutama alusta asti mukana ollut kalkkuna elelee kuin minkäänlaista ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan. Loput noin 10 lintua ovat näiden parin vuoden aikana kuolleet suorastaan mielenosoituksellisesti ja jotakuinkin varoittamatta.




Olen ostanut lintuja eri kasvattajilta täysin samanlaisista olosuhteista kuin mihin olen ne meillä tuonut. On ollut käsittääkseni niin lämmöt kuin sapuskatkin kohdallaan, vaan ei. Olen niiden muutaman sitkeän kaveriksi hankkinut useampaan kertaan sekä poikasia että aikuisia lintuja eri paikoista, mutta kaikki olen löytänyt ennemmin tai myöhemmin hengettöminä. En vaan tajua. Eikä ihan just nyt ole innostusta enää enempää tutkia missä tämä homma mättää. Käsitykseni mukaan minkään eläinlajin hengissäpitämiseen ei pitäisi laittaa kohtuuttoman paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, koska silloin panos-hyöty -suhde kärsii. Päätin siis yksinkertaisesti lopettaa taistelun kalkkunoiden osalta ja siirtää huomioni uusien lajien osalta esim. fasaaneihin ja kyyhkysiin. En mene vannomaan ettenkö joskus vielä palaisi kalkkunaongelmaa ratkomaan, mutta toistaiseksi innostus- ja inspiraatiovarat on näiden lintujen osalta loppuun käytetty.




Puljattuani nyt joitakin vuosia erilaisten lintujen kanssa olen tullut muutenkin siihen tulokseen, että näillä leveyspiireillä ei kannata väkisin elättää mitään viidakon otuksia. Kanat pärjäilevät kohtuullisella satsauksella, mutta "yllättäen" parhaiten menestyvät lajit, jotka esiintyvät täällä luonnonvaraisinakin. Niinpä arvelisin jatkossa keskittyä säänkestäviin lajeihin, kuten hanhiin. Ne eivät hyydy pikku pakkasellakaan, pärjäilevät karuillakin säillä kikkailematta ja pysyvät hengissä peruskuvioilla. Vielä kun saisi tuon nuoren parven lisääntymään itse.



1 kommentti:

  1. Käsittämätöntä... Sinut tuntien tiedän, että tosissasi yrität, hankit kaiken mahdollisen tiedon, tutkailet ja pähkäilet. Missä sitten mättää???🤔
    Mutta hauskaa on juttujasi lukea, jopa vastoinkäymisistä osaat kertoa viihdyttävästi!😏

    VastaaPoista