tiistai 5. elokuuta 2014

Pinaattikeittoa



Aikomuksenani ei ole tehdä tästä blogista mitään ruokablogia, mutta raportoin toisinaan muutamat erikoisemmat ja ensimmäiset omavaraisuuseväskokeilut. Viikonloppuna kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä itse pinaattikeittoa itse kasvatetuista pinaateista. Resepti löytyi vuoden 1939 keittokirjasta, joka nimestäänkin päätellen on suunniteltu jo tuolloin suoraan minulle =D Tai sitten erikoisen nimen selittää se, että kirjan kirjoittaja on aikoinaan opettanut Ruotsin hovin prinsessoille kotitaloustaitoja. Serkkuni Kirsi arvostaa varmasti tätä yksityiskohtaa.




En ollut älynnyt nyppiä pinaatista kukkia pois ja muutamakin googlen artikkeli pelotteli että pinaatista tulee kukittuaan karvasta. No, koska pinaatit olivat pitkiä ja komeita ja houkuttelivat hyödyntämään, päätin ottaa sen riskin että keitto jää syömättä. Ei siis muuta kuin kokeilemaan.




Nypin lehtiä siivilällisen verran ja valitsin kahdesta pinaattikeitto-ohjeesta sen, jonka pohjana on lihaliemi. Eksoottiselta kuulostava lähtökohta veti heti puoleensa. Eipä ole aiemmin tullut pieneen mieleen että pinaattikeiton voisi tehdä lihaliemeen. Viime syksyn peuran- ja hirvenluut tuli syötettyä naapurin koiralle, joten nyt oli tyydyttävä ankeisiin lihaliemikuutioihin.




Ohjeessa oli muutenkin vähän pohtimista. En siis todellakaan ole mikään keittiöihme, saatika että olisin kärryillä siitä, mitä vuonna 1939 on tarkoitettu käsitteillä ”käristää” tai ”maljakko”. Päätin siis soveltaa hämärät osuudet.




En ryhtynyt turhan päiten likaamaan mittalusikkasarjaa ja nakkelin näppituntumalla voin ja jauhot pannulle. Koska ohje ei puhu mitään ruskistamisesta, arvelin käristämisen olevan se ”viimeinen aste” ennen kuin jauhot alkavat muuttaa väriään. Korjatkaa jos olen väärässä.




Lihaliemeen pitää toki laittaa aina yksi kuutio enemmän kuin ohjeessa sanotaan - ja kermaa tuplat. Siitä sitten liemet ja jauho-voimössö sekaisin ja pinaatit perään, hetki hiljaisella ”tulella” keittelyä ja toisessa kattilassa kerman ja keltuaisen vatkaaminen huolellista maistelua unohtamatta.




Ensi kesänä päästään toivottavasti jo siihen tilanteeseen, että lihaliemi saadaan keiteltyä luista ja munatkin ovat omasta kanalasta. Vaikka reseptin ohjeistamat juustovoileivät puuttuivatkin, ilmeisen kelvollista keitosta kuitenkin tuli näinkin koskapa tavallisesti liharuokia arvostava mies santsasi useampaan kertaan.



6 kommenttia:

  1. No jos säkin ni sitt mäkin :P eli kukat vaan pois pinaateista hus ja pinaatit talteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ainakaan mitään karvautta keiton maussa huomannu (josko sellaista siellä olikaan) =D

      Poista
  2. Serkkusi Kirsi tosiaan arvostaa keittokirjaasi :) Mutta millaista on jälkilihaliemi? Todella mielenkiintoista!
    T: Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin arvelinkin, että sulle täytyy esitellä tuo opus =) Ja kuule, ei aavistustakaan millaista on jälkilihaliemi =D Ihan peruslihaliemen tein kuutiopaketin ohjeen mukaan.

      Poista
  3. Vau! Vaikuttaa herkulliselta! Ohje oli kyllä hauska, sympaattinenkin. Minusta ohjeen hienoin kohta oli "Maistellaan huolellisesti". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huolellisen maistelun osuutta keitoksen onnistumisessa ei pidä aliarvioida! =D Kun ei vaan kävis kuten Karvisella lasagnereseptin kanssa...

      Poista