Tarhattua sipulia ja muita yksityiskohtia, eli kasvustokatsaus

Taloon muuttaessamme puutarhassa rehotti 32 marjapensasta. Koska ne puskivat jo enemmän sammalta ja nokkosta kuin marjaa, soittelimme naapurin miehen kaivinkoneensa kanssa paikalle. Puskat saivat lähtöpassit ja puutarhaa tasoiteltiin laajemmaltikin. Tasoituksen yhteydessä tuohon nykyisen sipulipenkin paikalle leviteltiin täyttömaata. Ilmeisesti täyttömaassa kyti perennanjuurakkoa, koska jo heti seuraavana kesänä paikalla rehotti hitonmoinen pusikko edelleen tunnistamatonta valkokukkaista kasvustoa. Samaa puskaa löytyy pihalla jo muualtakin, joten tänä kesänä tuo yllärikasvusto sai häipyä. Tilalle istutin sipulia. Mies oli todennut että uuden uutukainen sipulipenkki on koirien ryntäilyreitillä (kuten perennapuskavainaakin) ja niinpä sipulit saivat suojakseen palan vanhaa koiratarhan verkkoa. Vieläkin sipulien joukosta kinkeää esiin perennaa, mutta eiköhän se sitkeydellä nitistetä.

Sipulimaan takana reuhottaa epämääräinen kokoelma kirsikkapuskia. Paikalta kaadettu kirsikkapuu oli ehtinyt tehdä läjän etäispesäkkeitä ja nehän viihtymään ryhtyivät! Kuka tietää tuleeko niistä joskus kirsikoita? Vai pitäisikö niitä jotenkin varttaa, kuten omenapuita? Joka tapauksessa ne toimivat loistavasti mehiläisten karistimina. Kun pesiltä tullessaan lampsii pari kertaa puskien läpi, vain muutamat sitkeimmät pörisijät jaksavat roikkua mukana kiukkuamassa.

Kateviljelykokeilu ei toistaiseksi ole osoittautunut valtavaksi menestykseksi. Osasyynä kasvuston vaisuuteen lienee se mehiläisoperaatio, joka pahnakatteella suoritettiin. Muutamia perunan- ja sipulinvarsia esiin kuitenkin jo pilkistää. P*skaruoho ei ole ottanut kuuleviin korviinsa sanomalehtikerrosta ja varsinkin juolavehnä viihtyy kuin ei mitään esteitä tiellä olisi koskaan ollutkaan. Täytynee lisätä pahnoja karsinaan. Teoriassa uuden peitteen pitäisi pikkuhiljaa nitistää likaruohot. Ystävä arveli, että Salon Seudun Sanomat saattoivat olla perunoille vääräntyyppistä luettavaa. Kehotti kokeilemaan ensi keväänä esim. 7 päivää –julkaisua, tai vastaavaa tuhtia sontaa. Hämähäkit ja sammakot tuntuvat pahnoissa kuitenkin viihtyvän, että on tästäkin kokeilusta ainakin joillekin iloa.

 

Kasvihuoneessa rehotetaan kilpaa. Maissit ovat jo saavuttaneet lasikaton, joten niiden etenemismahdollisuudet ovat tyssänneet. Onneksi hoksasivatkin ryhtyä jo tähkien tekoon. Tässä kohtaa lienee syytä alkaa googlettaa tietoa siitä, pitäisikö niitä jonkun jotenkin pölyttää. Mitään kukan tapaistakaan en ainakaan tiedä nähneeni, mutta maalaisjärki sanoo ettei siemeniä ilmaannu ihan vain lasikaapissa kasvamalla. Tietääkö joku maissin kasvatuksesta jotain? Vinkkejä otetaan vastaan.

Kasvihuoneeseen kylvetyt nauriit lykkäävät valtavaa lehteä, joita joku pikku pirulainen on jo pureksinut rei’ille. Eihän kasvihuoneessa pitäisi olla tuholaisia! Seuraan tilannetta ja keittelen nokkosvettä tai mäntysuopavettä tarpeen mukaan. Toivottavasti nauriit älyävät kasvaa myös ALASpäin. Pelkistä lehdistä ei taida paljon iloa olla. Nauriiden taakse kylvetyt lantut tuppaavat katoamaan tykkänään naurislehvästöön.

Punajuurien, palsternakan ja porkkanan laatikko onkin sitten autiompaa sorttia. Kuuluuko noiden punajuurienalkujen olla noin vaisuja? Vai näyttävätkö ne vain vaisuilta nauriiden överirehotuksen vieressä? Ihan terveiltä ne kuitenkin näyttävät. Palsternakkaa nousee jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä vain pari taimea. Lienevätköhän siemenet olleet huononlaisia vai puuttuuko minulta joku tieto tahi taito? Porkkana nyt kuitenkin näyttää omalta itseltään. Jospa siis siitä saisi seuraa peurapaistille.

Herneet ovat ihmeen epätasaisella luonteella varustettua porukkaa. Toinen lajike pukkaa virkeästi versoa, toisesta on vaivautunut pinnalle vain muutama yritteliäin yksilö. Herneitä olisi kuulema pitänyt liottaa yön yli ennen kylvämistä. No, eipä tullut liotettua, koska siemenpussissa ei moisesta mitään mainittu. Ensi kerralla kokeilen siis liotuksen kautta josko itäisivät paremmin. Nättiä kukkaa tekee tuo ahkerammin itänyt lajike! Pinaatti on ilahduttavan toimeliaasti ryhtynyt kasvamaan! Haaveissa siintää omista pinaateista tehty pinaattikeitto oman kanalan munilla höystettynä.

Tomaattirintamalla eletään kahdessa ääripäässä. Paitsi että toisessa ääripäässä ei eletä. Avomaatomaattina itseään mainostanut lajike otti ja kuoli täysin epäjohdonmukaisesti. Kasvatin taimet sisällä ja kaikki näytti hyvältä siihen asti, kunnes istutin ne peltoon. Muutamassa päivässä jok’ikinen taimi heitti mielenosoituksellisesti henkensä. Ehkä raekuuroillakin oli osuutensa asiaan. No, kelit nyt olivat mitä olivat, mutta siemenpussin kyljessä luetellut lämpötilavaatimukset ne kuitenkin täyttivät. Onneksi osasin aavistella ettei tämä homma onnistu ja istutinkin osan (oletetuista) avomaatomaatintaimistaKIN kasvihuoneeseen. Siellä tuntuvat viihtyvän. 

Se niistä avomaantomaateista.

Muutenkin kasvihuone tursuaa tomaatintaimia. Saatoin ehkä mahdollisesti vähän ahneesti laittaa kasvamaan ne KAIKKI, jotka taimesta sain hengissä pysymään. Hiukan ahdastahan siitä saattoi tulla. Saapa nähdä onko ahneella se kuuluisa loppu. Toistaiseksi taimet rehottavat estoitta ja haisevat päätoimisesti pahalta.

Yhtään kukkaahan ei ole ilmaantunut mihinkään muuhun tomaatintaimeen kuin siihen pahuksen ostotaimeen, johon sorruin Saukkolan Siwan kassalla. Tapahtui se kuuluisa ”onnettoman sielun pelastamisrefleksi”. Kassan vieressä nökötti nuupahtanut amppelitaimi, jonka lehdistäkin osa oli jo katkeillut. Myyjä oli kiikuttamassa sitä biojätteeseen, mutta ehdin sen avuksi viime tingassa! Lienee syytä pysytellä poissa kulkukoira ja -kissatarhoilta. 

Tilli ja viiniköynnös voivat paksusti. Samoin niiden juurelle tuuppimani valkosipulit. Mistä muuten tietää milloin valkosipuli on kypsä/valmis? Toimiiko valkosipuli samalla tavalla kuin perus normisipuli? Lisää googletettavaa.

Kasvimaalta nousee samannäköistä taimea kuin kasvihuoneessakin, mutta toki hitaammin. Nauriinlehdet on syöty vähän suuremmille rei’ille, eikä palsternakka voinut sietää moisia avomaaolosuhteita laisinkaan, tomaatista nyt enää puhumattakaan. Mielenkiinnolla odottelen tuleeko kurkuista mitään. Kaupan siemenpussissa oli noin 5 siementä (?!), joten pienikin hävikkiprosentti tekee aikamoisen loven satoon. Ja vaikka kurkkuja valmistuisikin, saattavat ne olla karvaita. Kitkeäkin pitäisi. Taas. Tulevina vuosina värkkäytän miehellä kohopenkin.

Sammalta kasvaneiden marjapuskien tilalle ostin pari uutta. Ne olivat jo kaupassa puolikuolleen oloisia, joten taas tuli tehtyä Sulo Vilen -ostoksia. Molemmat kuitenkin lykkäävät uutta lehteä, joten kai niistä jonakin vuonna marjojakin vielä saa. Sovelsin marjapuskillekin kateviljelyä. Pahnat olisivat näin tuulisella paikalla lennelleet metsään, joten kasvin juurelle varisteltiin tuomensilppua.

Sen sijaan loistavasti ovat menestyneet vanhempieni pihalta viime kesänä kaivetut tyrnintaimet. Ne sinnittelivät hengissä koko talventapaisen ajanjakson ja kasvavat nyt takapihalla kilpaa. Tyrniähän pitäisi aina olla kumpaakin ”sukupuolta” jos marjoja ylipäätään mielii. Polvenkorkuisista vitsoista ei ainakaan asiaa ymmärtämätön ota mitään selvää, mutta ehkä sen ajan myötä näkee alkaako marjoja ilmaantua. 

Ja jos jotain tänä vuonna saadaan, niin omenaa. Omenapuut kukkivat ne kolme hellepäivää toukokuun lopulla ja mehiläiset hoitivat hommansa. Nyt on raakiletta vaikka kuinka.